Kielikeskustelun sudenkuopat

Silloin tällöin erilaiset kieliasiat nousevat julkiseen keskusteluun Suomessa. Viime aikoina tavallisin keskustelunaihe on ollut pakkoruotsi erityisesti sen poistamiseksi luodun kansalaisaloitteen takia. On hyvä, että kieliasioista keskustellaan. Valitettavasti kielistä puhutaan hyvin vahvasti mutupohjalta, eikä ajatella omien väitteiden totuudenmukaisuutta juuri omaa kokemusta pidemmälle. Otan tässä käsittelyyn muutaman pakkoruotsikeskustelussa usein kuulleeni väitteen – ja sitten revin ne pieniksi palasiksi.

1. Ruotsi ja erityisesti suomi ovat pieniä kieliä

Vanha klassikko, jota toistellaan medioissa ja keskusteluissa itsestäänselvyytenä. Ongelma on se, että väite on silkkaa skeidaa. Maailmassa puhutaan noin 6000–8000 kieltä. Suurin osa niistä on noin tuhannen puhujan kieliä. Yli miljoonan puhujan kieliä on maailman kielistä noin 3 prosenttia. Suomi (ja totta kai myös ruotsi) ylittävät tuon miljoonankin puhujan rajan kirkkaasti. Suomea on totuttu vertaamaan valtaviin (indo)eurooppalaisiin kieliin, kuten englantiin, saksaan ja espanjaan, mikä vääristää todellisuutta.

2. Ruotsin opiskelu vie tilaa muilta kieliltä

Kansalaisaloiteporukan näkyvin argumentti on ollut tämä. Sekin perustuu harhaiseen ajatukseen siitä, että ihmisen aivoissa olisi jokin tietty lokero kielille, ja lokeron täytyttyä sinne ei enää mahtuisi mitään. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan kielten opiskelu päinvastoin edistää myös muiden kielten opiskelua. Sama pätee myös argumenttiin, jonka mukaan maahanmuuttajalasten tulisi opiskella vain vastaanottajamaansa kieltä, eikä omaa äidinkieltään. Oman äidinkielen hallinta helpottaa huomattavasti toisen kielen oppimista.

3. Kaikkien tulisi opetella englantia ja venäjää ruotsin sijaan

Tämäkin on ollut tyypillinen väite keskustelussa. Ruotsi ei kuulemma tarjoa riittävästi kansainvälisiä mahdollisuuksia. Kieliin suhtaudutaan keskustelussa vain ja ainoastaan välineinä. Niillä itsellään ei koeta juuri olevan arvoa. Olen jokseenkin lopen kyllästynyt siihen, että koulu- ja opetussuunnitelmakeskusteluun on pesiytynyt ajatus siitä, että koulujen tulisi rasvata oppilaitaan valtion talouden rattaiksi, ja kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman tehokkaasti. Koulussa pitäisi oppia ajattelemaan ja toimimaan yhdessä; kenties voisi vähän kasvaakin. Siellä opetetaan kuitenkin lapsia. Ruotsi ei varmasti ole kaikkein tarpeellisin oppiaine koulussa, mutta en koe, että minkään ylläolevan kielen opettelu sen sijaan toisi minkäänlaista muutosta.

4. Ruotsissa ei tarvitse opiskella suomea

Kansalaisaloitteessa todetaan, että missään muussa maailman maassa ei ole Suomen kaltaista vaatimusta vähemmistökielen opiskelusta. Tämä on jo tekstaripostauksessani kritisoima ”koska muualla tehdään asiat paskasti, niin meidänkin täytyy” -argumentti. Olen melko varma, että suomenruotsalaiset pärjäisivät ihan hyvin, vaikka kaikki suomea äidinkielenään puhuvat eivät osaisi ruotsia. Ja onhan ruotsi eritasoisessa asemassa muihin vähemmistökieliin verrattuna. Koen kuitenkin, että ennemmin meidän tulisi opiskella muita vähemmistökieliä kuin hylätä ruotsinopiskelu. Nykyinen järjestelymme turvaa ruotsinkielisten ihmisoikeudet kielipolitiikan tasolla.
Usein Suomen kahden virallisen kielen politiikkaa on kritisoitu myös taloudella: se tulee meille kalliiksi. Mitä sitten? Onko tilanne se, että talous ajaa ihmisoikeuksien edelle? Tulipa tästä muuten mieleeni hyvä poliitikkotesti ensi kevään eduskuntavaaleihin: mihin järjestykseen ehdokas laittaa seuraavat asiat: talous, ihmisoikeudet, ympäristö. Jos lista alkaa taloudella, minä heitän ehdokkaan heti olan yli.

Kieliin suhtaudutaan liian yhdentekevästi. Ne ovat koko ajattelumme, kulttuurimme ja yhteiskuntamme perusta. Ei niitä voi noin vain ohittaa.

 

Kommentit (61)
  1. ”Kaikkien tulisi opetella englantia ja venäjää ruotsin sijaan”

    En ole koskaan törmännyt tällaiseen väitteeseen. Mistä tämä on peräisin, kun vielä noin ylös on ”yleisimpien väitteiden joukossa sijoitettu”?

    Vai onko ihan blogistin oma ajatus?

  2. Olen ollut lapsena kielikylvyssä ja puhuin sujuvaa ruotsia ennen kouluikää. Kieli kuitenkin unohtui koska en ole yhtään kielellisesti lahjakas. Englantia onneksi osaan hyvin, olen sen imaissut teininä nettimaailmasta. 11-vuotiaana aloittamani pitkän ruotsin vaihdoin lyhyempään, kirjoitin C:n, kauppakorkeakoulussa pääsin ruotsin läpi 3. yrittämällä. Kahdeksan vuoden opinnoilla osaan ruotsia niin huonosti, että en ymmärrä kuin yksittäisiä sanoja, en sisältöä. En osaa sanoa ruotsiksi juurikaan mitään. Mikä harmittaa? Noh, matematiikkaan olisin halunnut keskittyä enemmän. Ruotsilla ei tee työelämässä yhtään mitään, sillä alallani asiatekstit kirjoittaa aina natiivi tai ammattikääntäjä sekä asiakaspalvelun hoitaa natiivi. Olen töissä rahoitusalalla, jossa sattuneesta syystä on paljon ruotsinkieleisiä asiakkaita.

    1. Kiitos, että kerroit tämän:

      ”Olen ollut lapsena kielikylvyssä ja puhuin sujuvaa ruotsia ennen kouluikää. Kieli kuitenkin unohtui koska en ole yhtään kielellisesti lahjakas. — 11-vuotiaana aloittamani pitkän ruotsin vaihdoin lyhyempään, kirjoitin C:n, kauppakorkeakoulussa pääsin ruotsin läpi 3. yrittämällä.”

      Ja näin siis kielikylvetetty normioppilas – kuinka paljon turhaa työtä joutuu virkaruotsista selvitäkseen tekemään neurologisen oppimisvaikeusdiagnoosin omaava tai maahanmuuttajataustalla eteenpäin taisteleva nuori (vapautuksia ei jaella).

      Näin erään ammattikorkean henkilökunta lehdessä: ”Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista — tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri.”

      Kyse on aivan järjettömästä rakennelmasta, jonka järjettömyyttä kielilahjakkaat opiskelijat eivät tule huomanneeksi.

      1. Minustakin vaikuttaa siltä, että pakkoruotsia puolustelevat vain ruotsinkieliset tai itse kielellisesti lahjakkaat. Kieli-ihmisetkin saavat valita halutessaan lyhyen matematiikan. Ja tosiaan, ruotsin kanssa on ongelmia muillakin kuin ”laiskoilla pojilla”. Olen itse nainen ja lisäksi akateeminen.

      2. ”Kyse on aivan järjettömästä rakennelmasta, jonka järjettömyyttä kielilahjakkaat opiskelijat eivät tule huomanneeksi.”

        Minä tajusin sen juuri sen takia, koska olen lahjakas kielissä. Ymmärsin jo kouluaikoina, että tällä opiskelumäärällä en oppisi tarpeeksi ruotsia pystyäkseni käyttämään sitä virka-asioissa, joissa kieli ja asiat ovat vähän eri tasolla kuin esimerkiksi jossain palveluammatissa. Jos edes luokan parhaimmistoon kuuluva tunnollinen opiskelija ei sille tasolle pääse, niin kuinka kieliä heikommin oppivat pystyisivät. Ja koska ruotsia ei arjessa muutenkaan kuule, niin kieli on jo unohtunut. Jonkin toisen kielen kohdalla oma kiinnostus auttaisi ylläpitämään kielitaitoa ja kehittämään sen hyödylliselle tasolle, mutta valitettavasti kunnon pohja niihin jäi saamatta pakkoruotsin takia. Pakkoruotsin perusteleminen jonkinlaisella ”kaikkien suomenkielisten palveluvastuulla” ei ainakaan kannusta sen lisäopintoihin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *