Kuinka kaikki alkoi

Blogimme viettää tänään ensimmäistä vuosipäiväänsä. Paljon onnea Saattaen vaihdettava! Postauksen otsikko ei kuitenkaan viittaa blogimme perustamiseen (Siitä voit lukea sivupalkista), vaan parisuhteemme alkuhetkiin. Kirjoitamme blogia yhdessä, ja muutenkin parisuhdeasioihin viitataan täällä ajoittain, vaikkei tämä mikään rakkaus- tai suhdeneuvontablogi olekaan. Koskaan ei kuitenkaan ole tainnut tulla puheeksi, miten aikoinaan päädyimme yhteen.

Tähän kysymykseen voisi vastata lyhyesti tai pitkästi. Lyhyt tarina on tyhmä, ja se kuuluu niin, että tapasimme lukiossa ja pussasimme kerran Tampereen Onnelassa. Pitkä tarina on aika paljastava, mutta olkoon.

Päädyimme Ollin kanssa Pirkanmaan pienemmistä kunnista Tampereelle samaan lukioon ja samaan ryhmään. Ensimmäisiä muistojani Ollista on vihreä neulepaita, se pahamaineinen rippiristi ja kivat farkut. Olli ei ollut mikään pelle, vaan vaikutti rauhalliselta ja itsevarmalta. Luulin todella pitkään, että Olli seurustelee. Siksi katselin sivusta tätä ihanan oloista kiharatukkaa ja tyydyin rypemään teini-ikäisen epävarmuudessa. Olin varma, ettei kukaan voisi koskaan ihastua minuun tällaisena kuin olen. En itsekään uskaltanut ihastua kehenkään.

Elelimme omia elämiämme abivuoteen saakka. Sitten tapahtui jotakin, ja aloimme päätyä toisinaan samaan porukkaan. Loppuvuodesta puuhailimme yhdessä abinäytelmää ja muita viimeisen vuoden hulinoita. Muistan, kuinka Olli oli kirjoittanut yhtäkkiä kaikki opettajista kertovat pilalaulut tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Se teki minuun vaikutuksen.

Ensimmäisessa helmikuun abitapahtumassa hengailimme samassa porukassa silloisessa Onnelassa. Kun muut lähtivät baaritiskille, me siirryimme tanssilattialle. Olli otti minusta kiinni ja pussasi hetken kuluttua poskelle. Se oli menoa.

Junassa matkalla kotiin analysoimme kavereideni kanssa tilannetta. Olli ei ollut sellainen tyyppi, joka noin vaan suutelisi tyttöjä yökerhossa, eikä kumpikaan meistä ollut erityisemmin humalassa. Onko tässä nyt siis jotakin ihan oikeaa? Olli itse oli soittanut pian äitinsä hakemaan häntä kotiin. Äiti oli autossa ihmetellyt, eikö ollut hauskaa, kun näin aikaisin piti jo kotiin lähteä, mutta Olli mutisi jotakin epämääräistä ja mietti minua.

Seuraavana päivänä jännitti. Olimme yhdessä ja vaihdoimme ehkä suukon. Ja seuraavana päivänä jännitti taas. Ja sitten. Ja sitten. Tuli abiristeily, kävelimme käsi kädessä ja nukuimme yhdessä poikien hytin yläsängyssä. Vitsailemme vieläkin, kuinka ilmeisesti alitajuntaisesti ruotsin yo-kirjoituksiin treenannut kaverimme mutisi alasängystä ”Jag blev shockad” huomatessaan meidät kipuamassa samaan petiin. Abiristeilyä seuraavana päivänä Olli lähetti minulle tekstiviestin: ”Pitäiskö nähdä joku päivä? Olis aika kiva.”

Tavatessamme Ollilla oli kova nuha, kävimme katsomassa jonkun oudon elokuvan ja kohta käperryimme nukkumaan sylikkäin. Aika äkkiä kävi selväksi, että seurustelemme. Ja se oli sitten siinä.