Ruokakaupassa on kivaa

Tulin juuri kaupasta. Paluumatkalla pohdiskelin, että ruokakaupassa käyminenhän onkin kivaa.

Me suunnittelemme yleensä koko viikon ruokalistan jo etukäteen ja teemme sen perusteella kauppalistan. Käymme siis kaupassa ehkä 1-2 kertaa viikossa. Kaupassa sitten on mukava kuljeskella etsiskelemässä erilaisia tuotteita listalta. Voisin kuvitella, että ilman listaa valtavassa ruokakaupassa on oikeastaan aika kamalaa. Yrittää samanaikaisesti miettiä, mitä haluaa ja sitten pyöriä etsimässä niitä tuotteita. Kun ruokalista on valmiina, voi kaupan kiertää vain kerran hakien kaiken tarpeellisen ja sen jälkeen poistua nopeasti.

wp_20141112_002b.jpg

Yhdessä asumisemme alkuaikoina emme vielä olleet yhtä suunnitelmallisia, vaan kävimme kaupassa ”silloin kuin täytyy”. Silloin tällaisen systeemin tekeminen tuntui jotenkin turhalta ajanhukalta. Sitten Ilona ehdotti tätä, ja entiseen ei kyllä ole paluuta. Suunnittelemalla ruoat etukäteen säästää paljon aikaa ja rahaa, kun parin päivän välein ei tarvitse ravata kaupoilla. Lisäksi olen huomannut, että teemme paljon monipuolisemmin ruokaa, kun joudumme miettimään eri vaihtoehtoja jo aikaisemmin. Ilman tällaista suunnittelua kävisi usein varmasti niin, että menisimme koulun jälkeen kauppaan ja ostaisimme raaka-aineita sellaiseen ruokaan, mikä ensimmäisenä tulee mieleen.

Oikeastaan en siis pidäkään varsinaisesti kaupassa käymisestä, vaan siitä, että kaupassa käymisen aika ja hinta on minimoitu.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Raha Ajattelin tänään

Maailmanlopun tuskatila

Tänään kaikki on paskaa.

Vaatteet heti sillä sekunnilla, kun laitan ne päälleni. Matikka jo ennen kuin alan sitä miettimään, tehtävien aikana ja vielä niiden jälkeenkin. Minä, koska en osaa. Minä, koska kerran joku sanoi jotain, mistä tuli paha mieli. Minä, koska joskus mokasin. Minä, koska ajattelin jostain ihmisestä pahaa. Minä, koska en vieläkään ole tehnyt sitä, mitä piti. Minä, minä, minä, minä. Kaikki, mutta eniten minä.

Kaikki on hyvin, vaikka nyt tuntuukin, ettei mikään ole. Sehän tässä eniten ärsyttää ja huvittaakin.

Mikä ihme tämä kaikki on paskaa, mutta erityisesti minä -ilmiö oikein on ja miksi se välillä iskee? Jotenkin se tuntuu liittyvän siihen, että tekemistä on joko liikaa (Niin kuin nyt: ”Aaaargh mä en ikinä saa tehtyä mun kandia tai ehdi käymään lenkillä ja meillä on ihan sotkuista!1!+”) tai sitten liian vähän (Niin kuin kesällä: ”Siis mä oon ihan hirveen laiska ja saamaton ihminen, kun kaikki muut tekee kolmea työtä ja opiskelee ja matkustaa ja osallistuu fitness-kilpailuihin samaan aikaan!!1!”). Ja mikä tärkeintä – miten sitä vastaan voi taistella?

Minulla ei ole vastauksia, sillä se tuntuu käyttäytyvän täysin vailla logiikkaa. Seuraavaksi aion kuitenkin kokeilla tarttumista edes johonkin niistä tekemättömistä tehtävistä, ehkä syödä palan isänpäivältä jäänyttä suklaakakkua (Lohturuokailu kunniaan!) ja illemmalla katsoa telkkaria ihan aivottomana hyvällä omallatunnolla.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään