Antamisesta ja saamisesta

”Ootteko te alkaneet vaihtelemaan ruokaa?” nauroi kaverini poikaystävä, kun kaverini tarjosi tälle minun antamaani viinimarjamehua ja toiselta kaverilta saatuja perunoita. Meilläkin on syöty koko viikko perunaa, öö, kai kolmessa eri muodossa. Viime talvena sen sijaan sain pakastettuja mansikoita, joille lahjoittaja olikin yllättäen tullut allergiseksi.

perunaruokaa.jpg

Lahjoitusperunaa kahdessa eri muodossa

Mansikoiden ja perunoiden lisäksi olen viime aikoina saanut ainakin vanhoja vaatteita, kengät, Kastehelmi-tuikkukipon ja hunajaa. Itse annoin jäätelökoneen perheenäidille, joka kertoi sen olleen hänen pitkäaikainen unelmansa. Olen antanut keittiöveitsiä ja kauhoja, vaatteita ja kenkiä. Äidille annoin juuri kaikki ne irtoteet, joista en pidä. Ensi viikolla vien kaverille kasvorasvan, josta sain kummallisen ihoreaktion.

Tällaisesta tulee hyvä mieli paitsi luonnollisesti saajalle, myös lahjoittajalle. Minusta antamalla saa paremman mielen kuin omistamalla tai myymällä. Olenkin aika huono antamaan asioille hintaa, sillä jos kerran haluan jostakin eroon, silloinhan sillä ei ole minulle enää mitään arvoa. Miten ihmeessä turhalle laitetaan hinta?

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Raha

Ensimmäinen työviikko

Kuten Ilona jo edellisessä postauksessa paljasti, sain viikko sitten töitä. Prosessi oli aikas nopea: olin perjantaina haastattelussa ja työt alkoivat maanantaina. Mikäs siinä kun vapaalla olin!

Sain siis opettajan hommia lähikunnan yläkoulusta. Hommat liippaavat ainakin osittain läheltä koulutustani, mikä on ihan positiivista. Samaisena perjantaina minulle tarjottiin toistakin paikkaa, joka olisi vastannut koulutustani vieläkin paremmin, mutta sen perässä olisi pitänyt muuttaa. Kun molemmissa töissä on kyse kevään määräaikaisesta paikasta, ajattelin mieluummin valita lähempänä sijaitsevan työn. Näin minun ei tarvitse kevään takia muuttaa muualle.

Hieman jopa yllätyin siitä, kuinka paljon töitä oli tarjolla minulle heti valmistumisen jälkeen. Määräaikaisiin paikkoihin tosin varmaan yritetäänkin palkata opettajanpolkunsa alussa olevia hakijoita, mikä onkin omasta näkövinkkelistäni oikein mukavaa.

Ensimmäinen työviikko sujahti nopeasti ohi, ja hommat menivät vielä ylitöiksikin. Sopeutumisaikaa ei rekrytoinnin kiireyden takia juuri ollut tarjolla, mutta pikku hiljaa sain kiinni töistä. Oppilaat ja opettajat vaikuttavat mukavilta, ja työtkin suurimmaksi osaksi ihan leppoisilta. Eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan!

trustmeiknow.jpg

Suurin piirtein tältä kuvittelen näyttäväni opettajana

Sitten pitäisi vielä päättää, mitä tehdä kaikille ylimääräisille tienesteille, kun on viimeiset vuodet kituuttanut opintotuella. Taidankin lähteä kuolaamaan kitaroita ja polkupyöriä…

Suhteet Oma elämä Työ