Tammikuun treffit: vegaanista sushia kotona

 Minä olin vastuussa tammikuun treffien järjestämisestä. Emme olleet viettäneet treffejä pitkään aikaan kotona, joten oli korkea aika vaihtaa kotihousut jalkaan ja laittaa puhelimet äänettömälle. Yleensä kotitreffeillä olemme toimineet niin, että treffivastaava kokkaa yllätyksenä toiselle jotakin hyvää tämän piileksiessä makuuhuonessa, mutta tällä kertaa ruoanlaittokin oli osa illanviettoa, sillä valmistimme pitkästä aikaa sushia. Sushihommat ovat mukavaa yhdessäoloa, sillä onnistuminen vaatii toisen jatkuvaa kannustusta vieressä: ”Joo joo, kyllä sä sen saat pysymään kasassa! Tiukasti vaan! Hyvä!”

Olemme kokanneet kotona nyt muutaman viikon ajan vain vegaanista ruokaa, joten makirullatkin pyöräytettiin ilman kalaa. Lohi on ihanaa, mutta en kyllä jäänyt kaipaamaan sitä muiden makujen ollessa niin ihania. Täytimme rullat sekalaisesti avokadolla, paprikalla, kurkulla, porkkanalla, kylmäsavutofulla, paistetulla munakoisolla, ruohosipulilla, salaatilla ja seesaminsiemenillä, eikä mulla ole hajuakaan, menikö tämä homma täytteiden tai minkään osalta oppikirjan mukaan, mutta hyvää oli! Riisi oli maukasta, Pirkka wasabi koostumukseltaan omituista ja itse valmistettu inkivääri väkevää.

tammikuuntreffit.jpg

Perusperjantain ja treffien lisäksi poksautimme skumppapullon myös sen kunniaksi, että minä sain vihdoin kamalan ohjelmoinnin harkkatyön palautettua ja vielä suuremmaksi syyksi siksi, että Olli sai töitä! Mahtavaa!

Sushin jälkeen katsoimme vielä Netflixistä jonkin melko tyhjänpäiväisen elokuvan ja söimme viinirypäleitä ja suklaahippukeksejä. Ihan kelpo ilta.

Suhteet Ruoka ja juoma Rakkaus Työ

Tekstaripalsta ja kritiikki, XIV

Uusi vuosi on lähtenyt blogipostausten määrässä mitattuna melko hitaasti liikkeelle. Oikeasti hommaa on kuitenkin piisannut ihan tarpeeksi. Olen hakenut töitä ja tukia ja pyörinyt työhaastatteluissa. Olen käyttänyt tähän kaikkeen enemmän aikaa kuin yliopistohommiini aikanaan. Joskohan sitä jossain vaiheessa tärppäisi. Ilahduttavan paljon olen ehtinyt myös näkemään ystäviäni ja käymään muun muassa kylpylässä! Edellisestä kerrasta olikin kymmeniä vuosia aikaa.

Onneksi itseni ohella kiirettä on pitänyt myös tekstaripalstalla, mistä pääsemmekin tämän päivän epistolaan.

Jättiluokaksi sanoisin vasta, jos on 40 oppilasta niin kuin 1950-luvulla useissa kouluissa Tampereella ainakin. Ja oli vielä ilta- ja aamuvuorot. Kyllä se toimi niinkin, kun oli pakko. Näin oli

Kyllä se nuoriso valittaa kaikesta turhasta. Alle 40 oppilaan ryhmiä! Mitä hömpötystä tämä on! Kyllä toista oli silloin, kun isä kävi joka viikonloppu sodassa ja äiti synnytti joka yö. Ihan hyvin pärjättiin. Kun oli pakko.

Kansanedustajien määrän voisi laskea sataan. Palkan voisi nostaa 500 000 euroon vuodessa. Näin saataisiin eduskuntaan niitä, jotka oikeasti osaavat toimia. Äänestäjä

Ottamatta sen enempää kantaa eduskunnan paikkamäärään tai sen toimivuuteen minua hämmentää tämä jokseenkin yleinen ajatusmalli: jos tarjoamme työstä enemmän palkkaa, se tehdään paremmin. Mitä helvetin mutuilua tämä nyt on?

Kuka tekisi kansalaisaloitteen, jolla voimakkaasti rajattaisiin lakko-oikeutta maassamme? Antaisin heti ääneni, jotta saataisiin AKT:n perusteeton valta pois. Vesku

Kyllä! Alas työntekijät! Kaikki valta EK:lle! Itse kysymykseen sen sijaan: kansalaisaloitteen voi tehdä kuka tahansa sivustolla kansalaisaloite.fi. Joten myös sinä, Vesku, voit tehdä sen.

Suomen kansa soti sotansa ja jälleenrakensi maansa sekä uurasti metsätöissä sianlihan voimalla, eikä ollut aikaa valittaa ruuasta nyt myöskään. Carl

Öö… selvä!

Uudet aukioloajat ovat työaikakyvyttömiä varten. Pääsevät jaloittelemaan kaapista, ettei työkkäri, vouti, sossu tai pikkavippaaja tavoita. Kaikella on tarkoitus, kotoutuminen kotona. Pomoilla sutii

Aukioloajat ovat totta kai aiheuttaneet paljon sanaharkkaa tekstaripalstalla. Suurin osa kommenteista on samanlaisia kuin ylläoleva koulutekstari: kyllä ennenkin pärjättiin, vaikka kaupat olivat kiinni sunnuntaisin. Ei siinä mitään, kaikkea pitää aina vähän vastustaa, kun ennen tehtiin eri tavalla. Tämä tekstari sen sijaan ottaa aivan uuden tulokulman aiheeseen. Taustalla onkin työaikakyvyttömien salaliitto! Mitä ikinä ovatkaan ”työaikakyvyttömät”.

Minä Kävin Tarja Turusen joulukonsertissa Kalevan kirkossa. Oli erittäin hyvä konsertti – elleivät kännykkäkuvaajat olisi häirinneet koko ajan, kielloista huolimatta. Kännykän käyttäjät olivat naisia. Järjestysmiehetkin kielsivät häiritsemästä, eihän se mitään auttanut. Ihmettelen naisten käyttäytymistä. Pettynyt

Ymmärrän, että on jäänyt paha mieli, kun joku kuvasi Tarja Turusta, vaikka kirjoittaja olisi vain halunnut katsoa konserttia. Silti en oikein ymmärrä sukupuolen relevanssia itse aiheeseen.

Toivottavasti monella oli rauhallinen joulu. Meillä ei ollut, kun on ikävä naapuri. Hiljainen ainoastaan poissa ollessaan. Pakko sietää

Hmm. Naapuri metelöi jouluna. Pitäisiköhän tästä puhua naapurin kanssa? EI! Kirjoitetaan Aamulehden tekstaripalstalle, eiköhän se sieltä lue tämän viestin ja ymmärtää, että hänestä on nyt kyse.

Jos Yleisradio saisi päättää, niin Facebookissa ei olisi kavereita vaan tovereita. Puolueeton

No tässähän ei ole kyllä mitään järkeä. Ilmeisesti on tavoiteltu ironista tulokulmaa Ylen ”punaisuuteen”. Mutta ei se nyt kyllä Facebookiin liity mitenkään.

Globalisaatio, digitalisaatio ja muut saatiot ja säätiöt ovat vain peiteniminä rahanpesuautomaateille, jotka nakertavat ihmisten tekemän työn arvoa ollen tänä päivänä nollamiinus potenssiin kaksi. Jussi

Kaiken takana on salaliitto! Illuminati!

i-want-to-believe-x-files-ufo.jpg

Puheenaiheet Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta