5.10.2016 sanninen

Ajatuksia vaatteiden ostolakossa numero 2

Siis tarkoitin ajatuksia persereikä vaatteiden ostolakossa numero 2. Tiesin kyllä, että käytän suht vähäisistä vaatteistani vain murto-osaa, mutta en tajunnut että jo 4kk jälkeen tuntisin itseni rupsahtaneeksi ryysyläiseksi. Jos en olisi tässä lakossa, olisin tuolla kaupoilla. Ihan sama missä kaupassa! JA OSTAISIN. Ostaisin sadat pikkuhousut ja liikaa mustia sukkia. Ostaisin värikkäitä paitoja (vaikka olen ajatellut jo pitkään mustan olevan ainoa väri), turhia epämukavia paitoja, joita käyttäisin max kerran: enkä olisi asiasta yhtään harmissani!

Toissailtana sovitin äitini vaatekaapista mekkoja. Tajusin, että minua 32 vuotta vanhemmalla äidilläni on enemmän ja hienompia mekkoja kuin itselläni. Tajusin, kuinka pelkään nykyään värejä ja haluan hukuttautua massaan. Tajusin, kuinka yritän kieltää itseältäni monia asioita, jotta muka kasvaisin henkisesti eheämmäksi ja viisaammaksi. Mutta ehkä en haluakaan saatana!?! Ehkä minun olisi aika alkaa meikkaamaan, ostamaan hiustuotteita, syödä joskus ilman paskaa oloa juustoa ja ostaa myös sellaisia vaatteita joista en ole varma, onko se lempparini vielä 10v kuluttua. Että pitäisikö vähän löysätä vaatimuksia itseä kohtaan. Voisi vaikka hetkeksi luovuttaa maailman pelastamisen suhteen ja siinä sivussa pelastua itse vähän. Relata. Olla bimbo.

Elämä ei oo helppoo. Se on saatana huomattu.

Etenkin tässä mun lakon säännöissä on yksi iso virhe! Ei voi ostaa pienen tuottajan käsintehtyjä luomuksia ja olla tukemassa itsensätyöllistäjää. Muutaman kerran on todella ottanut päästä ja on ollut kieltämättä aika tyhmä olo. Ekan kerran kaverin suunnittelemat paidat Kuuma Linja festareilla ja tokan kerran Kirnupiimä-festeillä. Mulla on nyt tää tosi ekologinen ja viksu projekti että en osta vaatteita enkä asusteita vuoteen, en yhtään, en ees kirppareilta, enkä ees todellakaan sulta! Ei tässä oo mitään järkee mutta voisitko säästää mulle tota yhtä paitaa kesälle 2017?

Kuvan piirsi Noora Federley.