Tärkeä terveyspäivitys
Juuri kun olen paremmassa kunnossa välilevypullistumaselkäni kanssa ja olen uskaltanut kuntosalin jäseneksi ja ylipäänsä urheilen yli vuoden tauon jälkeen, alkaa uusi kiva vamma: suonenveto (lihaskramppi). Kyseessä ei ole mikään pieni särky sääressä vaan ihanana aamuna jalkaan iskeytyvä kamalin kipu, joka nousee nollasta sataan hetkessä ja kestää noin 15 sekunttia. Näitä on nyt tullut kolmen viikon aikana noin neljä. Ensimmäiset saivat jalat kramppiin, mutta sain jalan ns normaaliksi noin 20 minuutin kävelyllä ja liikkeellä. Tänään kramppi jäi päälle ja kontattuani kotona tunnin hommasin kyydin Acutaan. Minua ei tutkittu mitenkään, vaikka on aikamoista selkäkiputaustaa ja samaisen jalan takareiteen jäänyt pullistumasta jokin hermolukko. Lääkäriä ei kiinnostanut yhtään, eikä hän kysynyt eikä kuunnellut ja tulosti minulle lapun iskiaksesta ja krampista. Plus tietty buranaa. Kiitos avusta ja minulle uusista tiedoista. Vaikka en aikoinaan päässyt edes sairaanhoitajakouluun (paljastus!) uskoisin tuntevani kehoni kaiken tämän paskan jälkeen edes sen verran hyvin, että osaan epäillä selkäni ja krampin yhteyttä. Mutta ok! ok! Sellaista ei olemassa. Kuvittelen varmaan tämänkin kivun. Olen hullu.
Juuri kun krooninen migreenini ei enää pumputa päässä 20 päivää kuussa, vaan ”vaan” 7, kävelen reippaasti -20 asteessa (enkä valita koska osaan pukea päälleni toppahousut kuten AIKUISET tekevät: sään valittajista vielä luvassa varmaan kirja) apteekkiin ja lunastan vihdoin lääkärin minulle viime syksynä kirjoittamat estolääkket. Nyt olisi taas energiaa kokeilla uusia lääkkeitä kun pää on zen ja mieli aurinko. Jospa nämä toimisivat? Apteekkari ei löydä estolääkereseptiä, mutta tilalle löytyy minulle määrätty masennuslääke. Sannille mielialalääkettä masennukseen. Ja ihmettelen, kuinka se neurologin suosittelema lääke muuttui lääkärin käsissä mieleni ongelman hoidoksi. Ei siinä, auttaa kuulemma ehkä pääkipuunkin, mutta jotenkin häiritsee se, että sähköisissä tiedoissani on väärää infoa minusta. Etenkin kun olen vihdoinkin päässyt masennuksestani (ainakin eilen ja nyt!) ja tullut siihen tulokseen, etten halua enää syödä siihen lääkkeitä.
Juuri kun olen oppinut käyttämään edes vähän alkoholia, osaan pitkästä aikaa vähän humaltua ja minulla on hauskaa. Niin sitten voinkin juoda vaan max kaksi annosta kun alkaa aivan hirvee kipu rinnassa ja hengitysvaikeudet. Saan oloni paremmaksi vain kotiinlähdöllä ja oksennuksella. Mietin vaan että kuinkakohan monella on tämä sama ongelma, että tekisi mieli olla joskus kännissä ilman kitumista mutta ei vaan saa?!? Tietysti ulkopuoliselle voi näyttää että olisin koska oksennan. Olkaa känniset ihmiset kiitollisia känneistänne!
P.S syön magnesiumia (jos halusit ehdottaa sitä tuohon ramppiin)
Kuva ois ihana, mut ei jaksa. Kuvittele vaikka joku loskasää ja valita siitä.