Kun sain Kotikoiralta apua Mantelin ongelmiin
Kun ostin 2000-luvun alussa ensimmäisen oman koirani, en tiennytkään miten hankalat vuodet olisivat edessä. En tiennyt koirista yhtään mitään, ajattelin vain haluavani ison koiran, joka jaksaa lenkkeillä kanssani. Päädyin ostamaan Saksanpaimenkoiran ylioppilaslahjarahoillani. Näin jälkikäteen mietittynä en ymmärrä sitä, että hyvämaineinen kasvattaja myi koiranpennun minulle ilman minkäänlaista haastattelua koirakokemuksistani. Muutenkin on älytöntä, että kuka vain voi tuosta vaan ottaa minkä vain lemmikin itselleen tajuamatta sitä, mitä se elävä tyyppi kaipaa ja tarvitsee voidakseen hyvin.
Saksanpaimenkoirallani oli paha eroahdistus ja jouduttuaan ihan pienenä toisen koiran raatelemaksi koirapuistossa, luotto muihin koiriin meni ilmentyen aggressiivisuutena. Koirani olisi tappanut, jos olisi päässyt käsiksi toiseen narttukoiraan. Hain apua ongelmakoirakouluttajalta ja yritin hänen neuvojensa avulla helpottaa meidän molempien elämää. Pyrin tarjoamaan koiralleni parhaimman mahdollisen elämän: luin koirien signaaleista, yritin vastaehdollistaa, harrastimme ja teimme. En kuitenkaan ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kärsivällinen, häpesin ja syyllistin itseäni koiran käytöksestä, enkä koskaan onnistunut saamaan ohituksia helpommiksi. Lenkille lähtö oli 11 vuoden ajan stressaavaa.
Kun minulle vajaa 2 kuukautta sitten saapui Romanialainen katukoira Manteli ja kahden viikon rauhallisen yhteiselon jälkeen se aloittikin mm. kovan remmiräyhäämiseen, nousivat vuosien takaiset muistot pelkoina mieleeni enkä tiennyt mitä tehdä. Ajattelin myös heti, että syy on minussa ja tunsin häpeää. En kestänyt ajatusta, että minulla olisi mahdollisesti tulevat 15 vuotta taas räyhäävä koira. Otin yhteyttä ystävääni, joka auttoi Mantelin Suomeen tuonnissa ja kysyin neuvoa. Tämä ihana ystävä lahjoitti minulle lahjakortin Tampereella toimivaan koirien koulutus- ja hoitopalveluita tarjoavaan Kotikoiraan. Seuraavalla viikolla Kotikoiran Johanna tuli luokseni tutustumaan meihin. Kävimme kävelyllä ja sain ohjeita kuinka toimia Mantelille haastavissa tilanteissa. Vaikka Johanna vakuutti meidän pääsevän ongelmista, en oikein uskonut siinä itseeni. Päätin kuitenkin jatkaa aktiivisesti harjoituksia, ottaa ne osaksi arkea ja tehdä parhaani.
Vuosien takaiset koirakouluttajan neuvot olivat olleet erilaisia ja jotenkin epäselvempiä. Johanna kuitenkin selitti kaiken selkeästi ja lähetti minulle vielä aiheesta kirjallisia perusohjeita. Tietysti myös oma motivoituneisuus ja ehdottomuus ovat olleet hyvä apu. Olen myös 80% kärsivällisempi kuin 20-vuotta sitten. Manteli on myös pienikokoinen haukku (helppo käsitellä) eikä perusluonteeltaan yhtään aggressiivinen, kunhan vain saa aikaa tutustua uusiin asioihin tarpeeksi kauan. Ymmärsin myös, ettei Mantelin käytös ole syytäni vaan 1,5 vuoden aikana katukoirana omaksuttua.
Kolmen viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen sain Manteliin halutessani katsekontaktin sekä luoksetulon merkkiäänellä. Tänään suuren koiran havaitseminen näköpiirissä ei enää aiheuta räyhäämistä. Olen onnistunut vastaehdollistamaan. Enää koiran kohtaaminen ei olekaan ikävä ja pelottava asia. Lenkille lähteminenkin on kivaa ja rentouttavaa niin ihanan haukun kanssa! Myös haastavat lapsikohtaamiset ovat helpottuneet harjoituksilla.
Tietysti jatkamme vielä harjoitteluja ja on paljon opittavaa. Ilman Mantelin ei-toivottua käyttäytymistä en olisi koskaan pystynyt luomaan näin hyvää suhdetta koiraani. Olemme jatkuvasti vuorovaikutuksessa ja pyrin puuhastelemaan Mantelin kanssa mahdollisimman paljon koirien tarvitsemia juttuja. Tämä kokemus on herättänyt itsenikin huomioimaan koirani eri tavalla ja nautin ”uudesta harrastuksestani”.
Suosittelen kyllä ihan kaikille, edes sitä yhtä tuntia, Kotikoiran koirakouluttajan kanssa! Vaikka mitään isompia ongelmia ei olisikaan, ei voi koskaan ymmärtää koiraystäväänsä liian hyvin <3 tuntuu myös upealta kun pystyy muuttamaan oman koiransa käyttäytymistä haluttuun suuntaan. En olekaan pitkään aikaan tuntenut tällaista onnistumisen tunnetta! Kiitos Kotikoiran Johanna ja viisas ihana Mantelini!
Lue myös:
Mantelin ensimmäiset päivät kotona