Viikko 1
Viikko sitten maanantaina aloitin kahdeksan viikon meditaatio-ohjelman. Kyseessä on hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen masennushoito-ohjelma. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla. Oikeastaan suosittelen sitä ns. terveillekin ihmisille.
Jo aikasemmin kerroin hampaidenpesuhetkestäni ja aikomuksestani aloittaa tämän ohjelman. Nyt on yksi viikko takana ja se on mennyt tosi hyvin. Tosi hyvän siitä tekee se, että olen tehnyt päivittäin 30 minuutin kehomeditaation sekä keskittynyt hampaidenpesuun + satunnaisesti muihinkin pieniin asioihin. Luulin, että sitoutuminen olisi ollut vaikempaa, koska yleensä innostun asioista ja toteutan niitä max kaksi päivää. Aikaakaan ei usein muka ole. Nyt ystävä lähti tähän mukaan ja vaikka teemmekin ohjelmaa toisistamme erillään, sekin motivoi: lupasin hänelle ja nyt lupaan sinulle.
Elämä on ollut jo monen kuukauden ajan raskasta. Vaikka teen hyvin työni ja suoriudun arjestani ulkopuolisen silmin hyvin, on suurimman osan ajasta sisälläni kamala ahdistus. Perus aamuna herään ajatukseen ”en selviä tästä päivästä”, ”en halua nousta sängystä ja kohdata tätä päivää”, ”elämäni on merkityksetöntä” yms mieltä ylentävää. Pahin viholliseni on ääni päässäni, joka kertoo minulle huonoudestani. Aina kuitenkin nousen sängystä ja olo helpottuu, huononee, helpottuu, huononee… yhtä mielialojen heittelyä aamusta iltaan. Aivan sairaan rasittavaa ja uuvuttavaa!
Olen nyt miettinyt helmikuusta saakka mistä tämä johtuu? Analysoinut, muistellut, syytellyt, huutanut, itkenyt, kärsinyt ja ennenkaikkea taistellut / yrittännyt irtautua. Nyt vatvominen on kuitenkin osaltani loppunut. Miettimällä tai pakottamalla en ala voimaan paremmin, eivätkä niin monet muutkaan. Joskus on hyvä vain ns antaa olla ja hyväksyä. Tämän kirjan lukeminen on ollut todella merkityksellistä, ennenkaikkea sen asian tajuamisessa että on vain tämä hetki (olen kyllä ollut jo vuosia siitä tietoinen, mutta sen asian oikea tajuaminen ja omaan arkeen tuominen ei ole helppoa). Ahdistun niin usein menneistä ja siitä, millainen minun tulisi olla, mitä minun pitäisi saada tehtyä ja mitä joku minusta ajattelee? Tällä viikolla olen saanut pysäytettyä pakonomaiset ahdistavat ajatukset meditaation avulla- vaikka olo on ollut niin paha ettei olisi uskonut että mikään voi auttaa. On myös uskomatonta, että olen löytänyt sen voiman itsestäni.
Iloisin mielin (ainakin just nyt!) jatkan toisen viikon ohjelmaa.