Aloitin lähes koko aikuisikäni syömäni mielialalääkityksen vähentämisen noin  kolme viikkoa sitten. Syömäni annos ei ole lähtökohtaisestikaan suuri, mutta selvästi merkittävä määrä sille, etten ole jatkuvasti ahdistunut. Tai varmaan olenkin ollut, mutta ainakin lääke on poistanut fyysisen kuristuksentunteen kaulaltani. Nyt kun olen voinut paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja asiat elämässäni ovat hyvin, haluan taas kokeilla onnistuisiko […]

Kesä loppuu ja olen päästänyt irti. Saan ja näen vihdoinkin elämäni ilman kivun verhoa sen päällä. Olen selättänyt vuosikymmenien kroonisen ahdistuksen. Olen selviytynyt syömishäiriöstä, enkä katkeroitunut fyysisistä kivuista, jotka näyttävät jääneen osaksi minua. Olen sanonut vuosia lähes kaikkeen uraani liittyvään ei ja löytänyt vihdoin itselleni sopivan tavan ja määrän työskennellä. Sopivan mielelleni ja keholleni. Monien […]

Kun lehdet kasvoivat puihin, peitti rinne talosi. Olisinko vihdoinkin turvassa kun maisema ei muistuttaisi sinusta niin usein. Mietin tulevaa, kun lehdet putoavat ja myös sinun talosi maisemasta piirtyy taas esille. Ajattelenko sinua enää silloin näin usein?  Ovatko ne ajatukset kenties lempeämpiä vai yhä yhtä kipeitä? Olenkohan jo saanut vastauksen siihen, millaisena sinut näen tässä maailmassa? […]

Kun olin lapsi taide pelasti minut. Piirsin lääkefirmojen post-it lappuset täyteen tosi pieniä eläimiä ja hyönteisiä. Leikin (elin) piirtämässäni maailmassa pehmolelut molemmissa käsissäni. Kun olin nuori ahdistunut aikuinen kuvataide antoi elämälleni merkityksellisyyden. Aloitin taiteen opinnot ja pelastuin. Kun Korona ja ero muutama kuukausi sitten pysäyttivät kiireen ja toivat tilalle (tai näkyville) surun, ahdistuksen ja syrjäytymisen pelon, […]

Elämä on muuttunut. Mieli ja kadut ovat hiljentyneet. Metsässä on ruuhkaista ja joskus vituttaa kun muut tulevat minun metsääni häiritsemään. Kerran viikossa käyn vanhemmilleni kaupan. Tästä tapahtumasta on tullut viikottainen rutiini. Rutiinit ovat hyvästä. Aluksi häpesin poimiessani lihatuotteita ostoskärryyn (lopetin lihansyönnin 11-vuotiaana). Siihenkin on tottunut enkä pelkää jos joku tuttu näkee ostokseni. Hyyh, Sannista on […]

Aloitin mitä tyypillisimmän omakuvaprojektin. Huomasin, että jotakin sarjallista tulee tehdä, jotakin sellaista mikä ei vaadi liikoja. Riittää paperi, sivellin, vesivärinapit ja peili. Ei tarvitse edes mennä työhuoneelle saakka vaan voi tehdä koiristaan tulevia eroahdistuneita, kun on nyt niiden kanssa aina kotona. Ei yhtään ihme, että omakuvat ovat olleet kautta aikojen taiteessa niin yleinen aihe. On […]

Muutin takaisin Amuriin ja täällä mun kuuluukin olla. Oon tästä muutosta niin häkellyttävän onnellinen, että pelkään koko ajan herävääni tästä täydellisestä unesta. Tämä kaupunginosa ja koti ovat minun unelmiani ja aina sellaisten toteutuessa on lähes mahdotonta uskoa! Silti tämä taitaa olla totta ja kiitän itseäni rohkeudesta lähteä rakkaasta talosta, ystäviäni muuttoavusta ja äitiäni, joka osti […]

Melkein hävettää myöntää, miten paljon olen nauttinut poikkeusajan aiheuttamasta muutoksesta elämässäni. Viimeisen puoli vuotta olen ollut kahden työn, kuntoutuksen ja arjen kanssa todella kiireinen. Päivät ovat olleet täysin aikataulutettuja. Kun lastenhoitotyöni muutama viikko sitten loppui ja sain tietää, että kesäkuun yksityisnäyttelyni siirtyy, sain tilalle sen ajan, jota olen selkeästi kaivannut ja tarvinnut. Enää ei ole […]

Yksi kivoin alkaneen vuoden juttu on se, kun päätin ilmoittautua Rain Dogsin Nosework-verkkokurssille. Kun minulle tuli viime kesänä Romaniasta Manteli-koira, huomasin Mantelin olevan sellainen kaveri, joka tarvitsee aktiviteetteja. Pelkkä lenkkeily ei riitä monellekaan koiralle. Ennen kuin ilmoittauduin kurssille, Manteli osasi istua ja mennä maahan sekä reagoi opettamaani merkkiääneen, jonka olin sille opettanut saadakseni remmiräyhäämiseen apua. […]

Vaikka kirjoitan monien mielestä rohkeasti ja avoimesti elämästäni, käsitellen enimmäkseen ahdistusta, fyysisiä kipuja ja työtäni, pyrin tekemään sen aina niin, etten esimerkiksi kerro läheisistäni liian tunnistettavasti. Tottakai puhun joskus parhaasta ystävästä, työtoverista tai rakkaistani niin, että läheisimmät saattavat tietää ketä tarkoitan. Pyrin kunnioittamaaan yksityisyyttä. Tämä on varmasti yksi syy, miksen juurikaan kirjoita henkilökohtaisesta elämästäni, johon […]