Kevät

Sain teokseni valmiiksi. Nimi Surullinen kevät lyheni Kevääksi. Tosi käytettyä ja tylsää, mutta olen oppinut sen, että ei kannata liikaa kikkailla. Pelkistäminen voi olla hyvä. Tällä nimellä ei ainakaan johdattele katsojaa tiettyyn suuntaan. Jokainen piirros on myös nimetty erikseen.

Sain tehtyä hakemuksen Piirrä Nyt!– näyttelyyn. Helpotus, yksi päivä ennen eräpäivää. 

Kevät on omaelämäkerrallinen teos. Tänä keväänä olen ollut surullinen ja ahdistunut ja yrittänyt selvitä (yrittänyt tehdä töitä). Olen kävellyt paljon luonnossa ja katsellut puiden oksia ja luonnon yksityiskohtia enemmän kuin aikaisemmin. Olen löytänyt niistä voimaa. Olen kävellyt junaradalla ja kerännyt kuivuneita kasveja. En koskaan hyppäisi junan alle, mutta joku toinen aina hyppää.

Teoksista kirjoittaminen ei ole vahvuuteni. Kesti kauan hyväksyä se, että en pysty kirjoittamaan taiteesta niinkuin haluaisin. Silloin jäljelle jää vain se, mitä oikeasti olen. Onneksi se on riittänyt kun kerta apurahojakin olen teksteilläni onnistunut saamaan.

Hain näyttelyyn myös vanhemmilla teoksilla. Tässä Lullaby viimevuodelta:

Siellä missä asun, on tien toisellapuolella pieni, ehkä yhden hehtaarin kokoinen metsä. Metsässä asuu neljä peuraa. Metsä muistuttaa metsää, jonka löysin 19-vuotiaana Amerikan Montanasta. Se matka oli jonkinlainen käännekohta elämässäni. Tänään, vain 40 metriä kotipihaltani ja pääsen takaisin muistojeni metsään. Olen ommellut peuran ja piirtänyt/maalannut siihen muistoja nuoren työtön maailmasta, joka silloin 16 vuotta sitten olin.

Ja vielä teoksella Kirje vuodelta 2013. Kirje koostuu 90stä piirroksesta lintukuvioiselle kirjepaperille. Olen piirtänyt ne ystävälleni, joka lähti vuodeksi purjehtimaan.

Muutama yksityiskohta:

Ensi viikolla PITÄÄ tehdä veroilmoitus: jokavuotinen lempipuuhani ja sitten pääsen taas auttamaan katukoiria! Ei hullumpaa tää työttömän elämä!