Stressitön elämä! Täh!?

Torstai-iltana havahduin ihmeelliseen tunteeseen: minua ei stressannut mikään. En pysty muistamaan, koska olisi viimeksi ollut näin? Vihdoinkin olen saanut työ- ja vapaa-aikani toimivaan balanssiin niin, että viikonlopun piknikillä kurkkua ei kurista tekemättömät asiat. Tiedän, ettei tilanne tule aina olemaan itselleni näin ideaali, mutta tällainen se tulee olemaan ainakin jouluun saakka.  Se vaati vain sen, että uskallan jatkossakin sanoa EI.

img_6688.jpg

Torstai oli myön minun ja työharjoittelija-Sennin viimeinen yhteinen päivä. Saimme kaiken teokseen liittyvän ”pohjatyön” tehtyä jo alkuviikosta ja näin uuden työhuoneeni pintaremonttiin jäi muutama päivä aikaa. Jos olisin tajunnut etukäteen miten (fyysisesti) rankka viikko meille tulee, en olisi jaksanut. Selkä on suht sökönä kumartelusta, nostelusta, epäergonomisista työasennoista sekä tikapuilla heilumisesta jo valmiiksi. Onneksi kaikki on niin paljon kivempaa kaksin ja päivän vittuuntumisetkin muuttuu nauruksi kaverin kanssa. Noh! Tilassa on työskennellyt ennen minua ovenrakentaja. Kyseinen herra sai häädön tilasta eikä hän luonnollisesti jäänyt siivoaman tilaa iloisin mielin. Katossa olevien ilmastointiputkien päällä oli pölyä kahden sentin verran. Piti imuroida tila kauttaaltaan ja vasta sitten mopata se lattiasta kattoon. Ehkä 50 ämpärillistä pesuvettä riitti. Hengityssuojaimesta ei ollut paljon apua ja molemmat tuplasivat allergialääkityksensä. Ennen ovimiestä tilassa on ollut baari jonka sisustus saa aikaan aika kovan ahdistuksen. Musta katto sopisi EHKÄ jos kyseessä olisi pimiö. Revimme osan puolipaneeleista irti ja maalasimme ”Hauskat” seinämaalaukset piiloon. Kokonaan emme kerinneet maalaaman- mutta tämäkin jo rauhoittaa tilaa. Ja on ainakin siistiä. Voi kyllä olla, ettei huvita kotona siivota vuoteen.

img_6677_1.jpg

img_6678_0.jpg

img_6680.jpg

img_6681.jpg

img_6687.jpg

Olen varmasti ihan kuin kaikki muutkin: yksi stressitekijä katoaa, toinen tulee tilalle. Nyt jo huomaan välillä murehtivani kuinka kerkiän maalaamaan teoksen valmiiksi neljässä kuukaudessa? Maalattavaa on kyllä tosi paljon! Monta metriä eläimiä, kukkuloita ja kukkia. Ja sitten vielä seinämaalaus 9m x 3m (jonka kanssa Senni tulee auttamaan). MUTTA koska se stressaaminen ei tunnetusti mitään nopeuta, päätin, että en siitäkään stressaa! Vaikka sopimuksessa lukee, että kaiken tulee olla ripustettuna 10.12, ei haittaa vaikka aikataulu eläisi. Ottaen kuitenkin huomioon, että itse odotin koko teoksen toteutusta luonnoksen tehtyäni  4 vuotta! Aion työskennellä viikossa viitenä päivänä ja tehdä parhaani: se riittää. Viikonloppuna mua ei työhuoneelle saa. 

Suhteet Oma elämä Terveys Suosittelen

Kun uskalsin kieltäytyä unelmieni töistä

Tiesin, että 1.7. minulla alkaa työt. Sellaiset työt, joiden alkamista olen odottanut kauan ja joista viimeisimmät blogikirjoituksenikin ovat kertoneet. Tämän lisäksi minua kysyttiin tekemään Muuan miehen uuden levyn kannet (LP ja CD). Tunsin heti ahdistusta siitä, että ajoitus on niin huono. Kansien tulisi olla valmiit elokuun puolivälissä joten joutuisin tekemään kahta työtä päällekkäin- kansia lähinnä viikonloppuisin. Reilu vuosi sitten sairastuin burn-outtiin työskenneltyäni taidetarvikeliikkeessä myyjänä samalla valmistaen tulevaa yksityisnäyttelyäni. Taisin pitää noin kaksi vapaapäivää puolen vuoden aikana. Se oli kamalaa aikaa: aamuisin sydän hakkasi ja itkin, mutta työhuoneelle oli mentävä. Kun senaikainen kiire loppui, lupasin itselleni, että en tee töitä viikonloppuisin (kuin ihan satunnaisesti jos on ihan pakko) enkä päästä elämääni samanlaiseen tilanteeseen. Kaikkein tärkeimmäksi tuli oma terveys. Mietin levynkansiasiaa muutaman päivän ja otin kuitenkin työt vastaan. Vanha Minä nosti päätään: jos kieltäydyn, menetän jonkin mahdollisuuden, josta ehkä seuraa jotakin vielä parempaa. EI VOI SANOA EI. Ja ne muutamat kuvitustyöt, joita olen tehnyt, ovat tuoneet iloa ja rentoutta tekemiseeni. Tuli viikonloppu, menin mökille ja maalasin kissoja. Nämä kissat halusin kansiin ja asiat tuntuivat rullaavan helposti. Tein nopeat kuvaluonnokset etu- ja takakansista.

etukansivinyl.jpg

kokeilutaka.jpg

Julkaisija ja artisti pitivät kissoja hienoina, mutta eivät kansiin sopivina. He halusivat väriä, eläimiä, kasveja, lapsellisuutta. Minun oli hankala luopua kissaideasta, jota olisin halunnut viedä eteenpäin. Päätin kuitenkin kuunnella toiveita ja tein uudet ehdotukset. Nämä ideat eivät lähteneet musiikista vaan siitä, mitä minulta toivottiin.

Etukansi luonnos:

uusi_kansi_pieni.jpg

Tästä sain palautetta, no niin, nyt on hyvä meininki! Tästä on hyvä jatkaa. Mietin vähän takakanttakin:

takakansivinylpieni.jpg

Sekä CD:n sisäkantta:

cd_sisakansipieni.jpg

Sain kuvistani hyvää palautetta, mutta myös kritiikkiä: tämä ja tämä ei ole hyvä. En kuitenkaan saanut kiinni siitä mitä muutoksia ehdotuksiini halutaan ja viikkojen kuluessa aloin tuntemaan liikaa ahdistusta kansista. Koin, että minulla ei nyt ole aikaa kokeiluille, vaan olisin halunnut selkeät ohjeet, joiden pohjalta olisin voinut edetä. En myöskään saanut yhtään tällaista tunnelmaa musiikkia kuunnellessani- näin vain ne hemmetin kissat! Jos tilanteeni olisi ollut erilainen ja olisin voinut keskittyä vain kansiin muutaman viikon ajan, olisin varmasti ne tehnytkin. Nyt ajatukseni ovat kuitenkin 100%sesti julkisessa taideteoksessani, enkä pysty antamaan keskittymistäni tarpeeksi Muuan Miehelle.

Maanantaina mietin, antaako vai ottaako tämä työ enemmän? Vielä vuosi sitten (ajatuksen tasolla) tiesin, että en voi ottaa kaikkia töitä vastaan, mutta silti otin. Vaikka usein tuntuu, ettei itsessä tapahdu minkäänlaista kasvua eikä virheistään tunnu oppivan, ovat tällaiset pienet merkityksettömät asiat minulle niitä suurimpia. Kädessäni voisivat olla suunnittelemani (yhden lempibändini) vinyylin kannet. Mutta mitäs sitten, jos olin sen koko ajan ihan stressaantunut enkä olisi pitänyt taas päiviin yhtäkään vapaapäivää? Tiuskisin läheisilleni, itkeskelisin stressittömien aikojen perään, selkäni kipeytyisi ja migreenit tuplaantuisivat? Ei sen arvoista. Haikein mielin luovuin töistä ja olo helpottui.

Oletko itse kieltäytynyt unelmiesi työtarjouksesta ja jos, niin miksi?

 

 

 

Suhteet Oma elämä Suosittelen Työ