Talo, jossa asun: keittiö (+gluteenittomat munkit)

Pitkästä aikaa taloni esittely jatkuu. Vuorossa keittiö.

keittio.jpg

Kun muutin tähän taloon vuonna 2008 oli keittiö puolet pienempi kuin nykyään. Sinne mahtui pieni kahden istuttava ruokapöytä, työskentelytasoja ei ollut, astiakaapit uhkasivat pudota. Keittiöstä oli kulku rappukäytävään. Rappukäytävästä meni portaat alakertaan sekä vintille. Nyt seinä rappukäytävään on rikottu, portaat poistettu ja ikkunoita lisätty. Vintille pääsee keittiöstä tikkaita pitkin, tikkaat löysimme Metsänkylän Navetasta. Keittiön ihanat puukaapistot on tehnyt Rakennuslinna.

Tätä kuvaa ottaessa pari vuotta sitten olisi näkynyt vain seinä. Tuossa oli ennen se rappu. Valitettavasti nykyäänkään tähän keittiöön ei mahdu suurta pirttipöytää, joka päätyi lopulta viereiseen olohuoneeseen.

img_6181.jpg

En jaksanut siivota. Kuvaa ottaessa huomasin, että koiralle oli unohtunut laittaa ”tötterö” päähän takaisin aamupalan jäljiltä. Taas se oli nuollut jalkansa haavan auki.

img_6183.jpg

Ihana valokuva seinällä on Karoliina Paapan. Teos etsii vielä (parempaa) paikkaansa. Astiakaappi on isotädin perintöä. Yhden seinän tapetti on Pihlgren ja Ritola Oy:n Morsiuskukka.

img_6182.jpg

Tikkaat toimii myös hyvin säilytystilana! Tikkaista roikkuu muuten kaverin siihen unohtama pyyhe parin viikon takaa. Tuu hakeen!

img_6184.jpg

Hirveesti roinaa. Meillä kokataan paljon. Tuossa se munkkitaikina jo näkyy!

img_6186.jpg

Ei oo niinku sisustuslehdissä.

img_6187.jpg

img_6188.jpg

Gluteenittomat banaanimunkit:

2,5 dl raakamaitoa

0,5 pss kuivahiivaa

1 rkl psylliumia

2tl kardemummaa

0,5tl suolaa

1dl intiaanisokeria

1 banaani

1 free range kananmuna

7dl gluteenitonta jauhoa (itse käytän Schär-merkkistä kun siinä ei ole lisättyä sokeria)

50g voita

paistamiseen rypsiöljyä n. 5cm kattilaan

Lämmitä maito kättä lämpimämmäksi, lisää hiiva ja psyllium. Anna turvota muutama minuutti. Blenderöi sekaan muna, sokeri ja banaani. Sekaan myös suola, sokeri ja kardemumma. Lisäile jauhoja (ja voi) kunnes taikina ei tartu käsiin. Gluteenittomassa leivonnassa v**tumaista on se, että jauhoja pitää laittaa liikaa, koska muuten taikinaa ei pysty käsittelemään. Ja näin leivoksista tulee ”kovia”. Tai ehkä mä vaan en osaa!

Jaa taikina n. 16 osaan ja pyörittele niistä palloja. Tee peukalolla reiät. Anna olla rauhassa 30 min. Lämmitä öljy (älä anna kiehua! voit testata pienellä taikinan palalla öljyn kuumuuden: jos taikina ruskistuu n. minuutissa on lämpö ok). Nosta 3-4 munkkia kerralla öljyyn, käännä välillä. Kierittele sokerissa.

img_6191.jpg

img_6192.jpg

img_6194.jpg

Koti tuoksui ihanalle ja olin tosi ylpeä onnistumisestani! Pelkäsin tulipaloa! Aluksi munkit maistuivat tosi hyville. Illemmalla ei enää- johtui varmaan siitä, että söin niitä 9!

 

 

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Sisustus Oma elämä

Kevät

Sain teokseni valmiiksi. Nimi Surullinen kevät lyheni Kevääksi. Tosi käytettyä ja tylsää, mutta olen oppinut sen, että ei kannata liikaa kikkailla. Pelkistäminen voi olla hyvä. Tällä nimellä ei ainakaan johdattele katsojaa tiettyyn suuntaan. Jokainen piirros on myös nimetty erikseen.

img_6179.jpg

Sain tehtyä hakemuksen Piirrä Nyt!– näyttelyyn. Helpotus, yksi päivä ennen eräpäivää. 

Kevät on omaelämäkerrallinen teos. Tänä keväänä olen ollut surullinen ja ahdistunut ja yrittänyt selvitä (yrittänyt tehdä töitä). Olen kävellyt paljon luonnossa ja katsellut puiden oksia ja luonnon yksityiskohtia enemmän kuin aikaisemmin. Olen löytänyt niistä voimaa. Olen kävellyt junaradalla ja kerännyt kuivuneita kasveja. En koskaan hyppäisi junan alle, mutta joku toinen aina hyppää.

Teoksista kirjoittaminen ei ole vahvuuteni. Kesti kauan hyväksyä se, että en pysty kirjoittamaan taiteesta niinkuin haluaisin. Silloin jäljelle jää vain se, mitä oikeasti olen. Onneksi se on riittänyt kun kerta apurahojakin olen teksteilläni onnistunut saamaan.

Hain näyttelyyn myös vanhemmilla teoksilla. Tässä Lullaby viimevuodelta:

edesta.jpg

takaa.jpg

Siellä missä asun, on tien toisellapuolella pieni, ehkä yhden hehtaarin kokoinen metsä. Metsässä asuu neljä peuraa. Metsä muistuttaa metsää, jonka löysin 19-vuotiaana Amerikan Montanasta. Se matka oli jonkinlainen käännekohta elämässäni. Tänään, vain 40 metriä kotipihaltani ja pääsen takaisin muistojeni metsään. Olen ommellut peuran ja piirtänyt/maalannut siihen muistoja nuoren työtön maailmasta, joka silloin 16 vuotta sitten olin.

Ja vielä teoksella Kirje vuodelta 2013. Kirje koostuu 90stä piirroksesta lintukuvioiselle kirjepaperille. Olen piirtänyt ne ystävälleni, joka lähti vuodeksi purjehtimaan.

kirje.jpg

Muutama yksityiskohta:

kirje_yksityiskohta.jpg

Kirje_yksityiskohta4.jpg

kirje_yksityiskohta3.jpg

kirje_yksityiskohta2.jpg

Ensi viikolla PITÄÄ tehdä veroilmoitus: jokavuotinen lempipuuhani ja sitten pääsen taas auttamaan katukoiria! Ei hullumpaa tää työttömän elämä!

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Suosittelen Työ