20-vuotiaana, melkein 19 vuotta siten, sairastuin migreeniin.Kohtauksia oli yleensä perjantai-iltaisin työviikon loputtua. Selkeesti viikonlopun kynnyksellä jokin stressi laukesi. En aluksi tajunnut edes mitä se on, vaan valvoin kituen ja oksentaen yöt. Aamulla särkykohdassa, vasemmalla puolella päätäni oli kosketusarka turvonnut kohta (kuin minua olisi lyöty moukarilla päähän). Aika pian sain reseptin joihinkin migreenin täsmälääkkeisiin. Ensimmäiset vuodet kohtauksia oli harvoin. Vuonna 2003 aloitteassani taideopinnot kohtaukset pahenivat. Yleensä pääkipu alkoi lounaan jälkeen jatkuen aina iltaan asti kunnes nukahdin. Silloin särky ei yltynyt oksentamiseen asti, mutta mitään elämää en pystynyt viettämään. Elämästäni taisi silloin mennä vuosi särkysumussa. Sitten aloitin ensimmäisen estolääkitykseni, Triptylin, jota siis syödään päivittäin. Jo pieni annos auttoi ja elämä oli taas kivuttomampaa. Ehkä vuonna 2009 lopetin Triptylin syönnin (ei hajukaan miksi), mutta säryt eivät palanneet elämääni läheskään päivittäisiksi.Yleensä korkeasykkeinen urheilu laukaisi kohtauksen. Kaikki negatiivinen, mikä liittyy omaan elämään, saattaa muuttua normiksi. Tänä päivänä on hankala palata enää menneesseen muistamaan ja kokemaan, mutta nykyään kipu on niin suuri osa elämääni, että se ikäänkuin kuuluu siihen. On kestettävä jos ei ole valmis luovuttamaan.
Ehkä 5 vuotta sitten migreenini kroonistui. Se siis muuttui jatkuvaksi, niin, että särkypäiviä oli kahden vuoden ajan n. 26 kuukaudessa. Kokeilin paria estolääkettä, mutta ne eivät auttaneet. Aiemmin toiminut Triptylkään ei enää auttanut. Riskitekijöinä migreenin kroonistumiselle pidetään usein toistuvia tai pitkään jatkuvia migreenikohtauksia, kofeiinin liikakäyttöä, stressiä, masennusta, unihäiriöitä, ylipainoa, sekä lääkkeiden liikakäyttöä. Itse joudun käyttämään täsmälääkkeitä yli sallitun määrän kuukaudessa, jos halusin pystyä tekemään muuta kuin makaamaan sängyssä. Olen myös krooninen stressaaja ja ollut masentunut aina. Huomasin myös selvän yhteyden siihen, kun lopetin masennuslääkkeeni. Masennuslääke oli lieventänyt stressiäni ja ne lopetettuani, stressin sietokyky aleni. Tämän yhteyden kyllä ymmärsin vasta paljon myöhemmin. Masennuslääke oli aiheuttanut myös paljon negatiivista, joten en voinut aloittaa sen käyttöä uudelleen.
Vajaa kolme vuotta sitten tilanteeni ns. parani, kun teimme eropäätöksen. Kohtaukseni vähenivät heti yhdeksään päivään kuukaudessa. Tämä tuntui jo todella ihanalta,vaikka monet läheiset kauhistelivat tuotakin lukua. Koska en ole terveyskeskuskääkärin lähetteelllä päässyt neurologille (en tiedä mitä ne siellä vaativat, luultavasti minun tulisi olla kuollut sinne päästäkseni) olen itse diagnosoinut migreenini. Viimeiset vuodet se on ollut hormonaalista. Minulla on ollut juuri ennen kuukautisia/niiden aikana sellainen pitkä putki. Myös stressi ja niskatensio ovat särkyjen syynä. Uskon myös muiden kiputilojeni (selkä ja mieli) vaikuttavan. Niinkuin minä ja kaikki muut elävät, ovat kokonaisuuksia ja kaikki liittyy kaikkeen. Kipuvuosieni aikana olen mennyt ikäänkuin takkuun. On mahdotonta etsiä apua, saada apua, selvittää mistä aloittaa? Voimavarat ovat ehtyneet kymmenien toivonkipinöiden muuttuessa pettymyksiksi.
Alkuvuodesta alkaen, olen taas jaksanut pitää kipupäiväkirjaa. Nyt kohtauksia on ollut keskimäärin 15 kuukaudessa. Kahden työn tekeminen saattaa olla siihen yksi syy. Kun selkäni tilanne on huomattavasti parempi kuin pitkään aikaan, jaksan taas keskittyä päähäni ja varasin lääkärille ajan. Kuulin kohutusta migreenilääkkeestä, josta tulee huhtikuussa kelakorvattava. Korvattavuuden ehtona on, että potilaalla on vähintään kahdeksan migreenipäivää kuukaudessa ja on kokeiltu vähintään kahta muuta migreeninestolääkettä. Uusi lääkäri suhtautui minuun vakavasti ja myötätuntoisesti (näin ei ole usein) ja ehdotti, että kokeiltaisiin ensin edullisempia ja myös monilla hyvin toimia lääkkeitä. Sain kokeiluun verenpainelääkkeen. Ensimmäisen viikon aikana särkyä oli normaalisti, mutta nyt katsoessani kipupäiväkirjaani, on minulla takana yhteensä 14 migreenitöntä päivää. En muista koska minulla olisi ollut enemmän kuin 5.
Tiedättekö. Elämä ilman pääkipua on vitun ihanaa! Silloin kestää paremmin masennuksen ja muut vammailut. Kuvitelkaa elämäänne 10 vuotta yli puolet ajasta karseessa krapulassa. Kyllä siinä psyykkisesti terveempikin ihminen masentuu. Elämä, kivat tekemiset, aika ihmisten seurassa… kaikki se menee sumussa ohi. Kun mietin elämääni, tuntuu, kuin oma mieleni olisi suurimman osan ajastani vankina. Ja sitten kun näitä kivuttomia päiviä tulee, onkin enemmän energiaa,keskittymiskykyä, tyyneyttä ja iloa.
Kiitos lääketiede! Rakastan sua!
