Kauneudenhoito

Kauneudenhoitotuote. Sellainen tuote, jonka kanssa suhteeni on aina ollut olematon. Nuorena osasin hienosti rumentaa ja tukehduttaa ihoani meikeillä ja joillakin myrkyllisillä meikinpoistoaineilla. Noin 20-vuotiaana meikkaaminen jäi, koska en enää jaksanut. Kun sitten muutaman vuoden kuluttua yritin tehdä kauniin ja luonnollisen meikin, naurahti poikaystävä: pese naamas! 

dsc_0003.jpg

Ihoni olen aina hoitanut pesemällä sen ainoastaan vedellä kolmen päivän välein, samalla kun pesen hiukseni. Ystävä ostaa kolmea eri ainetta, jota kuuluu hieroa naamaan iltaisin. En tajua yhtään mistä se puhuu? En ole koskaan käyttänyt mitään ihorasvoja, paitsi kasvoihini jotka ovat kuivat. Tietysti olen hyvässä asemassa kun en omaa atooppista ongelmaihoa ja aknestakin pääsin 21-vuotiaana. En kuitenkaan usko, että ”ulkoapäin hoitamisella” on juurikaan merkitystä. Itse uskon sen vaikuttavan, mitä laitat suustasi sisään. Olen syönyt jo tosi monta vuotta ns. terveellisesti. Kaiken sen kuitenkin kumoaa lähes jokailtainen karkkipussi. Riippuvuus, josta voisi kirjoittaa enemmänkin.

Mutta nyt on tapahtunut muutos. Sain ystävältä Madaran Sos Moisture Creamin. Nyt pesen kasvojani ainakin kerran päivässä ja hukuttaudun ihanaan ruohontuoksuun! Tuntuu, että haluaisin tilata kaikki Madaran tuotteet ja kylpeä niissä! Viimeisten vuosien aikana olen tullut tosi hajuherkäksi enkä kestä oikein mitään keinotekoisia hajusteita. On ihanaa löytää tuoksu joka ei laukaise pääkipua ja pahoinvointia. 

dsc_0005-2.jpg

Toinen muutos on deodorantti. Olen jo pitkän aikaa etsinyt luonnollista tuotetta, joka pitäisi hienhajun kurissa- mutta sellaista ei ole löytynyt. Muutama päivä sitten sain vinkin kookosrasvasta kainalossa. Nyt on jo kolmas päivä kokeilussa ja on toiminut. En kyllä ihan vielä pysty uskomaan tätä ihmettä. Mutta esimerkiksi eilen tuli hikoiltua pariinkiin otteeseen ja tänä aamuna kainaloni ei tuoksunut yhtään miltään muulta kuin puhtaudelta. Jyrikin pakotettiin haistamaan! Kookosrasvaa on levittäytynyt myös käsivarsiin ja oon ihan koukussa.

Nyt vasta ymmärrän vähän, miksi niin monet tykkäävät erilaisista ihonhoitotuotteista. Tuntuu pieneltä luxukselta aamuisin. Itsellä siihen liittyy kai vanheneminen. Minulla on sellainen olo kuin olisin vanhentunut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiempina vuosina. En tiedä onko tunteessa totuutta mutta uskoisin fyysisten kipujeni ja sen tuomien rajoitteiden olevan osasyy. Minua ei haittaa lisääntyvät rypyt naamassa, ne kertovat paljosta naurusta ja geeniperimästä (mummuni on yhtä ryppyä). Mutta kun keho kipuilee kuin 90-vuotiaalla, se onkin jo masentavampi juttu. Kun vielä siihen löytyisi toimiva mömmö!

 

 

Kauneus Oma elämä Terveys Testit

Onnellinen päivä

Jos olisin kirjoittanut sunnuntaina olisi tästä tekstistä tullut surullinen päivä. Niitä on ollut vuonna 2016 liian monta. Mutta aikaisemmassa postauksessani kerroin jo surustani, enkä koe siitä lisää kirjoittamisen auttavan enää itseäni. Ystävät, äiti ja facebook saavat kyllä vielä valitustani kuulla.

Monena päivänä olen miettinyt miten onnellinen olenkaan! Joskus vain sitä on hankala huomata kivun takaa. Työ, ystävät, taloni, Jyri, Katja ja Filemon. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja linnut konsertoivat. Kuulostaa kliseiseltä mutta on niin hienoa ja koskettavaa, että tekisi mieli huutaa! Lopetettuani masennuslääkkeeni reilu vuosi sitten olen alkanut tuntemaan kaiken niin voimakkaasti. Itken usein surusta tai ilosta, päivittäin ja monesti ja se tuntuu siltä että elää. Tänään itkin fysiatrilla (kortisonipiikin pelkoa), bussipysäkillä sen fysiatrin ihanuutta (laittoi lähetteen niska- ja lannerangan magneettikuviin), lukiessani lehdestä jonkun elämäntarinaa, kohdatessani kivan ihmisen ravintolassa (joka kertoi kanssa itkevänsä monesti päivässä). Liikutuin kun opiskelijaryhmä kiitti minua avoimuudestani (tulivat tutustumaan tekemiseeni) ja ymmärsin kuinka uskallan taas pitkästä aikaa olla minä. Olen saanut paljon palautetta elämäni aikana suorista sanoistani ja liian kovasta äänestä ja niistä johtuen muuttunut aremmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Viimeinen vuosi tapahtumineen on kasvattanut minua: osaan suodattaa pahimmat möläytykseni (sellaiset jotka voivat loukata toista) mutta uskallan taas olla minä. Koska en oikeastaan voi olla kukaan muu ja suurin ongelma onkin ollut se, että en itse ole hyväksynyt itseäni. Luullen, että muut eivät hyväksy. Ja jos eivät hyväksy, voivat sulkea elämästään pois. Niinkuin minäkin olen jättänyt taakseni ihmisiä joiden kanssa on liian hankalaa. 

Ihmeellisesti selviydyin siitä ahdistuksesta, joka minulle lääkkeet lopetettua tuli. Melkein huomaamatta se meni ohi, koska tilalle tuli tämä kivuista johtuva suru. Nyt taas on jonkinlaista toivoa, että tilani tästä vähän paranisi. Kuulemma vain 1% ei parane. On myös mahtavaa tajuta, että vaikka fyysinen terveys on vaakalaudalla voin pitää kiinni itsestäni. Voin yrittää olla viisaampi. Olla häpeämättä sitä mitä olen. Ja miks pitäiskään kun on näin ihana!

20160409_205226_0.jpg

 

 

Suhteet Oma elämä Terveys Ajattelin tänään