Viikko 3

Viisi viikkoa sitten aloitin kahdeksan viikon meditaatio-ohjelman. Kyseessä on hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen masennushoito-ohjelma. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla. Oikeastaan suosittelen sitä ns. terveillekin ihmisille. Täällä viikko 1 ja täällä viikko 2. Tällä viikolla tein vasta viikon 3, koska oikea viikko kolmonen meni kivuissa ja lääkepöllyissä sairaalassa ja viikolla neljä jatkoin viikon 2 ohjelmaa (koska se tuntui hyvältä). 

Viikolla 3 kehomeditaatio jää tauolle ja se korvataan pitemmillä päivittäisillä istunnoilla, joita edeltää aina kymmenen minuutin lempeä tietoisen läsnäolon jooga. Ensin cd:ltä jooga seisten ja sitten istuma-asennossa tietoinen läsnäolo hengityksessä ja tietoinen läsnäolo hengityksessä ja kehossa. Yhteensä nämä kestävät 30 minuuttia. Viikolla 3 aloitetaan myös kolmen minuutin hengähdystauko. Hengähdystaukoa tehdään kolme kertaa päivässä tiettyinä kellonaikoina. Aluksi noudatetaan cd:n ohjeita kunnes saa juonesta kiinni ja pystyy antamaan itselleen ohjeet samalla tavalla.

Tämä viikko on tuntunut haastavalta. En ole osannut määritellä aikoja meditoinnilleni, niinkuin viikoilla 1 ja 2. Pidemmän meditaation olen pyrkinyt tekemään aamuisin, mutta usein en ole pystynyt kun on ollut muka kiire jonnekin. Teen sen kuitenkin aina. Jooga meditaatio on auttanut tajuamaan hengityksen ja kehon jännityksien yhteyden, sekä ehkä opettanut lukemaan omaa ahdistusta kehon tuntemuksien kautta. Mieli on yhä tekemisen tilassa mutta ei niin hallitsevasti. Etenkin alkuviikosta tapahtui stressaavia asioita ja kuristuksen tunne kaulassani meinasi viedä järjen. Aina tehdessäni kolmen minuutin hengähdystaukoa vain itkin. Lyhyesti meditaatiossa kysytään itseltä mitä ajattelee, mitä tuntee ja mitä kehon tuntemuksia kokee juuri nyt? Nämä tunteet tulee hyväksyä ja ottaa vastaan. ”Tämä tunne on jo tässä… Oli mtä oli, se on jo tässä: otan sen vastaan”. Vaikka hengähdystauko on lyhyt se on tuntunut merkityksellisimmältä tekemistäni meditaatioista. Siihen voi käyttää vain yhden minuutin tai kymmenen, tilanteesta riippuen, mutta se yleensä helpottaa keskittymistä jos ahdistaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Ajattelin, että tästä viikosta minulla olisi paljon kerrottavaa, koska niin paljon on muuttunut omassa olemisessa. Ehkä kuitenkin olen niin alussa, että en vaan vielä pysty. Kuitenkin olemiseni on hidastunut huomattavasti ja keskityn paljon paremmin hetkiin. Ihankuin omien aivojeni aktiivisuus olisi vähentynyt. Se on todella omituinen tunne… 

heinatjakivi.jpg

 

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Työhuoneelle matkaa 1558 askelta.

Viime viikko oli niin kamala, että en halunnut kirjoittaa. Tänäänkin olen joutunut tekemään paljon töitä sen eteen, että en sekoa. En tiedä mitä se lopullinen sekoaminen kohdallani olisi? Olisiko se sitä että menisin ensiapuun? Rikkoisin kaikki astiat? Vai että olisin vain sängyssä? Itsetuhoinen en ole koskaan onneksi ollut. Ilmeisesti käyn usein hyvin lähellä sekoamista, mutta jokin pitää vielä kiinni arjessa. Huh. Meditaatiota olen yhä jatkanut, mutta vasta tällä viikolla aloitin viikon 3. Siitä siis myöhemmin. Enkä tiedä onko auttanut.

Minua sekoittaa liian pitkä sairasloma, tärkeä ihmissuhde, geenit, hullu joka ahdistelee, liikkumattomuus sekä palkanmaksajan paska kohtelu. Nämä kaikki yhdessä ovat olleet liikaa. En tiedä olenko jotenkin herkkä ja ahdistun helposta vai sekoaisitko sinäkin tällaisesta? En kuitenkaan jaksa kirjoittaa tästä enempää- haluan nyt keskittyä muuhun.

Menin työhuoneelle, jossa olen työskennellyt viimeksi 4 viikkoa sitten. Se on ikuisuus! Oli hankalaa lähteä kotoa, koska olen ollut täällä niin paljon. Ihan liikaa yksin hiljaisuudessa (Jyri yhä Afrikassa). Ensi viikolla minun tulisi kuitenkin aloittaa julkisen teokseni seinämaalaus ja sen suhteen on tekemistä. En pysty heijastamaan maalattavaa kuvaa suoraan seinään, koska tila on vain 1,4m syvä. Päätin, että teen suuren kuusi-sapluunan, jolla saan hallitsevan toistuvan kuvion tehtyä. Sitten pitää vielä vähän laskea ja hakea värit.

kuusijasanni.jpg

Vaikka olenkin yhä sairaslomalla yritän tehdä töitä niin, että en rasittaisi selkääni. Selän magneettikuvaukset ovat vasta ensi viikolla ja vasemman jalan sivu on yhä tunnoton. Pitää muistaa, että ei ole terve. 

Tänään aamulla teki mieli maalata eikä kotona ollut paperia. Löytyi paperilautanen ja tuli tällainen. Tämä kuva tekee iloiseksi!

img_20151109_170836.jpg

 Vaikka usein elämä tuntuu ihan kamalalta ja sitä vaan miettii, että kulkeeko tää ahdistus suvussa ja voiko siitä ees päästä pois ilman lääkitystä?  Niin sitten mun sisältä tuleekin tällainen kuva ja vain se oikeastaan riittää.

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Työ