Surullinen syksy
Hajotin vasaralla kaksi vanhaa kaappia paloiksi. Vähän helpotti eikä tarvinnut lyödä sillä itseään päähän. Oven taakse kaappien tilalle sain piilotettua kitaran, basson ja casion.
Imuroin. Väistin lukin, se jatkoi matkaansa vessan suuntaan.
Juoksin kaupin metsässä ja eksyin polulta. Kaatuneita puita joiden yli ja ali menin, hypin juurilla ja nilkkaan sattui. Päähän ja rintaan sattuu kokoajan.
Saunoin ja sukelsin 9-asteiseen järveen. Tyttö jutteli minulle saunassa. Jätin tytölle pukuhuoneeseen kutsun näyttelyyni. Ihastuminen saunassa ei ole harvinaista.
Olen helpottunut siitä, että ainakin jaksan yrittää, enkä vain jää sängynpohjalle. Kiitos minulle siitä!
Kuuntelin kun Kuolema-duo soitti, se ymmärsi kuolema-sooloani.
Miksi vitussa surullinen kevät sai jatko-osan?