Talo, jossa asun: olohuone

(Siivouspäivä on vasta huomenna)

Sarjani Talo, jossa asun alkaa olohuoneesta, koska se on tästä talosta toinen lempihuoneeni. Tein huoneeseen pintaremontin vuonna 2008. Haluaisin jo maalata seinät ja lattian uusiksi sekä päivittää ruusutapetit. Mutta tuskin sitä teen, koska olen alkanut vihaamaan remontin keskellä eloa. Ehkä nuo huoneen päädyt kestäisin maalata vaaleanpunaisista valkoisiksi. Olen alkanut kaipaamaan rauhaa kotiini. Mielestäni olohuoneessa on myös liikaa irtoroinaa. Mutta on sitä huomattavasti vähemmän kuin vielä pari vuotta sitten.

Myös häälahjaksi saatu pirttipöytä on olohuoneessa, kun ei ihan mahdu keittiöömme. Tämän pöydän ympärillä on valvottu ystävien kanssa aamuun saakka useita kertoja. Omakotitalossa asumisessa parasta on se, kun ei tarvitse miettiä naapureita.

Etenkin sunnuntaisin löhöilen meidän jätti ”sohvalla”. Välillä hävettää myöntää (koska olen hirmu älykkäällä kulttuurialalla) rakkauteni telkkariin: valitsen arki-iltoisin rentoutumiseen ennemmin sen kuin kirjan (osaan lukea!). Kokemus on myös mukava jakaa Jyrin kanssa. Meidän sohva on saatu Ville-punkkarilta, mutta ollaan avattu se petiasentoon, jotta laiskottelu maksimoituisi. Ja kylkeen mahtuu koirat ja kissakin. Rakastan tyynyjä ja sekin näkyy.

Saana ja Olli, kirpputorit, ystävä ja Ikea. Kaikilta meille pehmeyttä.

Seinillä on paljon taidetta. Vasemmalta oikealle, Katri Monosen maalaus, minun maalaus, Jyrin värittämä värityskirjakuva.

Jaakko Tuomainen, Paula lehtonen, Emma Ainala.

Paljon pieniä, suloisia, lapsellisia- ystäviltä saatuja- esineitä. Sisäinen hamstraajani on kadonnut jo aikaa sitten ja pikkuhiljaa pyrin oppimaan vielä lisää luopumisesta. 

Tykkään myös kynttilöistä ja söpöistä eläinposliiniesineistä.

Tervetuloa teelle tai kahville, meidän ovi on harvoin lukossa!