Viikko 3
Viisi viikkoa sitten aloitin kahdeksan viikon meditaatio-ohjelman. Kyseessä on hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen masennushoito-ohjelma. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla. Oikeastaan suosittelen sitä ns. terveillekin ihmisille. Täällä viikko 1 ja täällä viikko 2. Tällä viikolla tein vasta viikon 3, koska oikea viikko kolmonen meni kivuissa ja lääkepöllyissä sairaalassa ja viikolla neljä jatkoin viikon 2 ohjelmaa (koska se tuntui hyvältä).
Viikolla 3 kehomeditaatio jää tauolle ja se korvataan pitemmillä päivittäisillä istunnoilla, joita edeltää aina kymmenen minuutin lempeä tietoisen läsnäolon jooga. Ensin cd:ltä jooga seisten ja sitten istuma-asennossa tietoinen läsnäolo hengityksessä ja tietoinen läsnäolo hengityksessä ja kehossa. Yhteensä nämä kestävät 30 minuuttia. Viikolla 3 aloitetaan myös kolmen minuutin hengähdystauko. Hengähdystaukoa tehdään kolme kertaa päivässä tiettyinä kellonaikoina. Aluksi noudatetaan cd:n ohjeita kunnes saa juonesta kiinni ja pystyy antamaan itselleen ohjeet samalla tavalla.
Tämä viikko on tuntunut haastavalta. En ole osannut määritellä aikoja meditoinnilleni, niinkuin viikoilla 1 ja 2. Pidemmän meditaation olen pyrkinyt tekemään aamuisin, mutta usein en ole pystynyt kun on ollut muka kiire jonnekin. Teen sen kuitenkin aina. Jooga meditaatio on auttanut tajuamaan hengityksen ja kehon jännityksien yhteyden, sekä ehkä opettanut lukemaan omaa ahdistusta kehon tuntemuksien kautta. Mieli on yhä tekemisen tilassa mutta ei niin hallitsevasti. Etenkin alkuviikosta tapahtui stressaavia asioita ja kuristuksen tunne kaulassani meinasi viedä järjen. Aina tehdessäni kolmen minuutin hengähdystaukoa vain itkin. Lyhyesti meditaatiossa kysytään itseltä mitä ajattelee, mitä tuntee ja mitä kehon tuntemuksia kokee juuri nyt? Nämä tunteet tulee hyväksyä ja ottaa vastaan. ”Tämä tunne on jo tässä… Oli mtä oli, se on jo tässä: otan sen vastaan”. Vaikka hengähdystauko on lyhyt se on tuntunut merkityksellisimmältä tekemistäni meditaatioista. Siihen voi käyttää vain yhden minuutin tai kymmenen, tilanteesta riippuen, mutta se yleensä helpottaa keskittymistä jos ahdistaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
Ajattelin, että tästä viikosta minulla olisi paljon kerrottavaa, koska niin paljon on muuttunut omassa olemisessa. Ehkä kuitenkin olen niin alussa, että en vaan vielä pysty. Kuitenkin olemiseni on hidastunut huomattavasti ja keskityn paljon paremmin hetkiin. Ihankuin omien aivojeni aktiivisuus olisi vähentynyt. Se on todella omituinen tunne…
