Elämäni sarjarakkaus – Gilmore Girls
Vastatessani Toimituksen kysymykseen hyllyssä majailevista dvd-bokseista ensimmäisenä tuli mieleen tietenkin se kaikkein ilmeisin. Elämäni sarjarakkaus. Kaikkien tv-sarjojen kuningatar. Gilmore Girls.
Ensimmäisen kerran tutustuin Roryyn ja Lorelaihin kesällä 2003, jolloin olin lukion tokalla. Jaksoja tuli uusintana päiväsaikaan aina arkisin, ja koska en ollut säännöllisesti kesätöissä, minulla oli hyvin aikaa katsella sitä. Jo parin jakson jälkeen olin koukussa. Ajatella, että Gilmoren tytöt on ollut osa elämääni jo yli 10 vuotta – käytännössä koko täysi-ikäisyyteni ajan.
Muutettuani asumaan yksin sarjan katselu toi ikään kuin turvaa ja vertaistukeakin – Rory opiskeli yliopistossa aivan kuten minäkin. Tapahtumat tulivat niin tutuiksi, että keskusteluun kuin keskusteluun onnistui vetää jokin sopiva Gilmore quote.
Sittemmin olen katsonut kaikki kaudet suunnilleen seitsemän kertaa. Ja siitä huolimatta, että muistan lähes kohtauksittain, mitä seuraavaksi tapahtuu, sarja on tuntunut joka katselukerralla jollain tavalla tuoreelta. Siinä on taikaa, jota ei voi selittää.
Ja vaikka joka kerta on aivan yhtä ihanaa löytää joku toinenkin, jolle sama sarja on ollut yhtä tärkeä, on siinä silti jotain ihan ikiomaakin. Musiikissa minulle samanlainen rakkaus on Pariisin Kevät, jonka levyjä taannoin annoin miesystäväni kuunneltavaksi.
”Niin siis… Tarttee nyt sanoa, että jos me joskus erotaan, niin poista sitte nää levyt iteltäs.”
”???” *mies on yhtä kysymysmerkkiä*
”Niinku nää on mulle jotenkin niin henkilökohtaisia, että olis hassua, jos kuuntelisit näitä sitten… Tai no en mä osaa selittää, mutta jos joskus noin kävis ni muista poistaa.”
”???”
Gilmorejen kanssa on vähän samalla tavalla – niissä on jotain niin omaa, että sitä on vaikea selittää. Jotain samaan aikaan henkilökohtaista ja silti yhteisöllistä. Vai olenkohan se vain minä, joka ajattelee tällaisia?
Elämässäni minulla ei ole kovin monia vaatimuksia, mutta alla Paris kiteyttää tulevaisuudentoiveeni aika hyvin. Että itse olisi tyytyväinen omiin valintoihinsa ja uskaltaisi seistä niiden takana. Siinä kaikki.
Ps. Niiden lisäksi toivoisin kyllä lisää kahvitaukoja ja sellaisen Luken rakentaman yllätysluistinradan etupihalle.