Olin pitkään kirjoittamatta. En halunnut avautua elämästäni, enkä uskonut, että mikään vajaampi ketään kiinnostaisi. Halusin olla vapaa jäljistä verkossa, painanteista internetin uomissa. En halunnut kertoa niin paljon, etten saisi sanojani enää takaisin. Blogin hiljaisuuden aikana tapahtui paljon. Oli surua, oli onnea. Oli epävarmuutta, oli loppuja ja oli uusia alkuja. Tänään on elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka. […]

Saksan kielessä on sana, joka kuvaa matkustamisen kaipuuta, halua irrota juuriltaan ja lähteä. Yhdet lähtevät taakseen katsomatta, toiset jättävät jälkensä palatakseen jälleen. Jotkut saattavat myydä koko omaisuutensa vapautensa hinnaksi, ettei mikään sitoisi heitä. Toisille paluu on pian lakkaavan ikävän synonyymi. Palatakseen vain täytyy kerran lähteä, ikävöidäkseen olla poissa. Tunsin kerran erään miehen, jonka sydämessä sykki […]

Vastatessani Toimituksen kysymykseen hyllyssä majailevista dvd-bokseista ensimmäisenä tuli mieleen tietenkin se kaikkein ilmeisin. Elämäni sarjarakkaus. Kaikkien tv-sarjojen kuningatar. Gilmore Girls. Ensimmäisen kerran tutustuin Roryyn ja Lorelaihin kesällä 2003, jolloin olin lukion tokalla. Jaksoja tuli uusintana päiväsaikaan aina arkisin, ja koska en ollut säännöllisesti kesätöissä, minulla oli hyvin aikaa katsella sitä. Jo parin jakson jälkeen olin […]

Viime aikoina en ole voinut välttyä seuraamasta keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että minulla on näköalapaikka tavallaan molempiin leireihin: Seurakuntanuorimenneisyyteni muistona osa Facebook-kavereistani on yhä todella uskovaisia – ja moni heistä vastustaa lainmuutosta. Kansalaisjärjestötaustani ansiosta taas saan seurata keskustelua myös ihmisoikeusaktiivien näkökulmasta. Keskellä on niin tuulista, että heikompaa hirvittää. Se, mitä kaipaisin […]

Luin loppuvuodesta upean kirjan, brittikirjailija Kazuo Ishiguron Ole luonani aina (Never Let Me Go, 2005). Usein minulla on taipumus kuvailla hyviä kirjoja adjektiivilla ihana, mutta sellainen tämä romaani ei ollut. Se oli lumoava, mutta haikea. Pysähdyttävä. Raadollinen. Kaikkea muuta kuin ihana.  Tarinasta ei voi kertoa paljoa spoilaamatta. Yllätyksellisyys on tässä tapauksessa lukukokemuksen keskiössä; sen vuoksi […]

Sain perjantaina jatkoa työsopimukseeni. Nuore(hko)na naisena sain jälleen seuraavan pätkän, jatkopalan 4 vuoden määräaikaisuuksiin. Yhtäältä kaipaisin työhöni pidempään määriteltyä jatkuvuutta, mutta toisaalta työelämän epävarmuus tarjoaa mahdollisuuden yllätyksille – niin hyvässä kuin pahassakin. Siitä huolimatta palkitsin itseni tulppaanikimpulla. Hyvin tehty, kuiskasin itselleni. Työelämään verrattuna vuodet yliopistolla olivat seesteisiä. Sain lukea mitä mielenkiintoisimmista asioista, eikä opiskelu tai […]

Olen elämässäni pyrkinyt toimimaan niin, etten jäisi katumaan tekemättömiä tekoja, sanomattomia sanoja. Etten lopussa kärsisi elämättömän elämän krapulasta, vaan voisin sanoa eläneeni. Silloin, kun on päättänyt elää avoimena ja vastaanottavaisena elämän yllätyksille, on kuitenkin uskallettava myös ottaa riskejä. Joskus niissä onnistuu, toisinaan ei. Silti juuri ennakoimattomuus ja uskallus tekee elämästä elämisen arvoista. Minä tahansa päivänä […]

Listasin kuluneen vuoden avainbiisit ja tämän listan perusteella ei kyllä uskoisi, että kuuntelen yleensä suhteellisen melankolista pop-/rock-musiikkia. Ehkä olenkin ollut aika onnellinen. Uskaltaakohan noin sanoakaan, ettei sitä onnea oteta pois?   From the outside everyone must be wonderin’ why we try You’ve built your wall so high that no one could climb it / But […]

Muutama vuosi sitten aloin käydä aika usein keikoilla. Tavastialla, Nosturissa, Korjaamolla. Keikkailtoja on ollut monia, mutta kaikkia niitä yhdistää se, etten koskaan ole ollut tippaakaan surullinen. Musiikin soidessa ei vaan voi murehtia! Silloin maailma on ihana paikka, jossa olemme olemassa vain me kaksi: minä ja musiikki, keikkarakkaus. Tänään menen kuuntelemaan, ties monettako kertaa, Pariisin Kevättä. […]

Luin tänään aamulla bussissa loppuun Emmi Itärannan Teemestarin kirjan (Teos 2012). Pakko tunnustaa jo heti alkuun, että kirja oli yksi parhaista pitkään aikaan lukemistani. Sen kieli on kaunista ja lumoavaa, pysähdyttävää. Kaikista pysähdyttävintä on kuitenkin Itärannan luoma tarina – kuva yhdestä mahdollisesta tulevaisuudesta, joka ei välttämättä ole lainkaan kaukana meidän ajastamme. Aloitin kirjan lukemisen ahmimalla, mutta […]