Los Angelesista suuntasimme Las Vegasiin. Matkaa on kilometreissä vajaa 450, joten ei mikään paha rasti ajella tuo päivä reissuna. Alkuunsa matka on vaikuttava; aavikkoa ja vuoristoa silmänkantamattomiin, mutta sitäpä sitten jatkuu koko matkan, joten vähän puuduttavaa hommaa tuon välin siirtyminen loppuviimeksi on. Lähtiessä kannattaa muistaa pakata riittävästi vettä ja auton tankkaamisessakaan ei kannata pihistellä viime metreille. Aavikolla on usein aika kuuma (meillä oli parhaillaan +42c), joten sinne ei paljon huvittele jäädä tienposkeen ainakaan ilman vettä seisoskelemaan. Tienvarressa näkeekin aika paljon autoja konepelti pystyssä.

Itse Vegasiin ajaminen on helppoa; sen kun vaan ajaa HW15:sta niin kauan että saapuu perille. Eksymisen mahdollisuutta ei juurikaan ole. Tai no on tietysti, mutta todennäköisyys on aika pieni. En nyt ihan tarkalleen muista, paljonko meillä meni ajamiseen, veikkaisin nelisen tuntia, koska olimme valoisan aikaan perillä ja ehdimme vielä vetäistä päikkärit, ennen kuin siirryimme ihmettelemään Sin Cityn vaaroja.

Majoittuminen on Vegasissa halpaa. Stripiltä saa kelpo hotellin ihan muutamalla kympillä yö, toki liki kaikkiin tulee päälle huviveron tyyppinen lomakeskusmaksu, joka on noin 30 taalan luokkaa/vrk. Olin varannut meille etukäteen kolmen yön majoitukset Hotell Trump:ssa, joka osoittautui nimestään huolimatta erinomaiseksi valinnaksi. Lokaatio oli loistava, Stripille käveli viisi minuuttia ja hotellissa ei ollut kasinoa, joka tarkoitti sitä, että yöllä sai nukuttua eikä joka paikassa leijunut järkyttävä röökin dunkkis. Disclaimerina mainittakoon, että ketju kantaa ainoastaa Trumpin nimeä, omistuksen on nykyään jossain ihan muualla. Toki tuolloin kun oltiin, olimme vielä autuaan tietämättömiä tulevien vaalien tuloksista ja jopa hieman ylimielisesti hymähtelimme alakerran kaupan valikoimalle. No, myöhemmin sitten totuus opetti.

Itse Vegas on hämmentävä kokemus. Puhun nyt siis pelkästään Stripistä, sen pidemmällä emme käyneet, joten kokemukseni ovat ymmärrettävästi hieman rajoittuneita. Paikka on kuin ruotsinlaiva ikuisessa loopissa potenssiin tuhat . Kolme kilometriä anniskelualuetta, mitä absurdimpia hotellikomplekseja, humalaisia ihmisiä, Elviksiä, friikkejä ja kodittomia. Syrjäisiä kulmia kannattaa varsinkin illalla välttää, koska kodittomien lisäksi Stripillä pyöri jonkun verran narkkareita.

Meistä ei kumpikaan ole pätkän vertaa kiinnostunut pelaamisesta ja itse en pysty kasinoilla oleilemaan juuri ollenkaan, koska olen yliherkkä röökinsavulle ja varsinkin kun se yhdistetään kokolattiamattoon, on kymmenen minuuttia aika maksimiaika. Eli me emme päässet nauttimaan niistä ilmaisista drinkeistä ja muista urbaanilegondoissa kerrotuista etuuksista, mitä noissa paikoissa huhutaan tapahtuvan. Mutta jos pelailu kiinnostaa, niin kannattaa varautua toppatakilla; halleissa on aivan_sairaan_kylmä. Siihenkin lienee joku psykologinen selitys miksi näin, mutta en jäänyt ottamaan selvää.

Kun mikään ei ole liikaa

Mutta paikan nähtävyys on siis ehdottomasti hotellit. Ne on aivan käsittämättömiä komplekseja. Löytyy Venetsiaa, New Yorkia, Pariisia ja tietty Caesars Palace ja Bellagio. Ja mikään ei ole liian överiä, ei mikään.

Hotelleihin saa tutustua ihan vapaasti ja liki kaikissa onkin oma ostoskeskus ja huvipuisto ja mitä näitä nyt on. Oma suosikki oli ehkä Venetia Hotel. Hämmennys on melkoinen, kun pääset kolmanteen kerrokseen ja kaveri lykki gondolilla vastaan. Myös New York on näkemisen arvoinen, mutta itselle ehkä lievä pettymys. Tämä saattaa toki johtua siitä, että rakastan kyseistä kaupunkia yli kaiken IRL, mutta sanoisin että yritys hyvä, ainesta olisi parempaankin.

Valoisan aikaan kaupunki on kuin darrainen Tallinnan matkaaja; hidas, hapuilva ja haisee vanhalle viinalle (sekä pissalle), joten päivällä siellä ei oikein ole mitään nähtävää. Hotelleilla on toki hyvät allasalueet, joten omaa kohmeloa voi parannella sitten niissä.

Se mihin päivällä voi aikaansa käyttää on syöminen. Hotellit tarjoilevat muistaakseni kolmessa (tai sitten kahdessa) kattauksessa buffettia ja hinta on Stadilaisen brunssin luokkaa. Vapaan juomatarjoilun saa parilla kympillä till. Me kävimme yhtenä päivänä Hotel Wynn:ssä lounasbuffetissa (valikoitui arvostelujen perusteella) ja tarjooma oli varsin ok. Etenkin jälkkärit oli aikamoisia. Eli tätä voin kyllä suositella ja syömisestä tykkää. Jonottamaan kannattaa varautua, tosi lähinnä sisään. Itse safkapisteisiin ei jonoa ollut, tila oli niin valtava.

Buffettien ja pelaamisen lisäksi kannattaa tietty käydä jossain musikaalissa. Stripiltä voi ostaa lippuja, mutta ainakaan meidän kohdalle ei osunut mitään super-halpoja, mitä esimerkiksi Nykissä voi aika helpostikin saada. Maksoimme saman illan Rock the age -näytökseen muistaakseni 70-80 taalaa per naama. Esitystä ei saanut kuvata, joten ainoa mitä on on tämä.

Meille kolme yötä oli riittävä setti ja en oikein usko että paluulle on tarvetta. Strippi on vähän once in a life time -tyyppinen nähtävyys täältä asti tultaessa. Ymmärrän toki, että lähempänä asustelevat käyvät siellä bilettämässä, koska paikka on suht edullinen sekä majoituksen että ryypiskelyn suhteen. Tietty jos tykkää pelata, niin homma on eri. Mutta ehdottomasti suosittelen käymään katsomassa, visiitti on vähän kuin plompsahtaisi leffaan, itsestä riippuen onko se sitten Kaamea kankkunen, Fear and Loathing in Las Vegas vai Ocean 11.

Vegasista jatkoimme Hoover Damin kautta Gran Canayonille. Mutta jatkan siitä sitten eri tarinan.