USA Road trip part 1 – Los Angeles
Toteutimme reilu vuosi sitten kauan bucket listilla olleen unelman; road trip USAn länsirannikolla. Matka-ajaksi valikoitui syyskuu.
Ajoimme reitin etelästä pohjoiseen (LA-SF), poiketen matkalla Las Vegasissa ja Grand Canyonilla. Reissu otti lentoineen 19 päivää, kilometrejä kertyi noin 2500. Reilut kaksi viikkoa riittää, kun hyväksyy, jotta kaikkea ei voi nähdä. Meillä reissun pääpaino oli kaupungeilla (LA, Vegas, SF) ja näihin olimme varanneet 3-5 yötä kuhunkin. Matkapäivinä kilometrejä kertyi 500-700. Kaupunkien majoitukset olin varannut etukäteen, matkayöpymiset otettiin lennossa mielenkiintoisen näköisistä tienvarsimotelleista.
Bucket listillani oli keikkunut pitkään myös HW1:n ajaminen avo-Mustangilla, joten autovalinta oli selvä. Ei mikään varsinainen perheauto tai tilaihme (paksiin mahtui yksi matkalaukku), mutta hei, avo-Mustang. Auton vuokraus tehtiin myös etukäteen Alamon kautta. Yhdeksän päivän vuokra oli vakuutuksineen 349€.
Onnistunut pose avo-Mustangin ja HW1:n kanssa oli myös bucket listilla, mutta se jäi seuraavaan kertaan.
Los Angeles
Aloitimme reissun Losista.
Jos pitäisi valita joku paikka ja aika, missä olisin halunnut edellisessä elämässäni elää, olisi se minulle ehdottomasti 80-90 -luvun SunSet Strip. Rainbow Bar, Viper Room ja Whiskey-a-go-go ovat suoranaisia pyhiinvaelluskohteita ja pyyhin salaa onnen kyyneleitä silmäkulmastani, kun saan hengittää samaa ilmaa, joissa suuret kulttuurivaikuttajat ja idolini G’NR, Mötley Crue, Led Zeppelin, Doors etc. ovat aikanaan viettäneet aikaansa.
Joten matkaan kuului siis ehdottomasti hengailua näillä hoodeilla; pizzaa Rainbowssa, keikka Whiskeyssa, kaljaa molemmissa. Valitettavasti keikkatarjonnassa ei sattunut ihan yhtä hyvä munkki kuin edellisellä reissullani muutamaa vuotta aikaisemmin. Tällöin Michael Monroe oli Pohjois-Amerikan kiertueellaan ja sattui keikalle juuri tuolloin Whiskeyhin. Olin siellä. Ja Sebastian Bach oli. Ja Izzy Stratlin.
Viivyimme LA:ssa viisi yötä. Tulimme iltakoneella, joten ensimmäinen vuorokausi meni lähinnä siinä. Majoitus oli Airbnb kautta West Hollywoodissa, aivan loistavalla sijainnilla, josta oli LA:lle epätyypilliseen tapaan jopa kävelymatka edes jonnekin. Tämä jonnekin oli tässä tapauksessa Hollywood Walk of Fame ja Farmers Market. Hollywood on itsessään melko ränsistynyt ja epäsiisti alue, ja pätkä, jossa Kiinalainen teatteri, WOF ja muut nähtävyydet sijaitsevat, lähinnä surullinen turistirysä. Toki handut pitää käydä sovittelemassa Marilynin jälkiin ja muutama tähti kuvata, mutta sen jälkeen kannattaa suunnata muualle. Farmers Market on taasen kauppakeskus, hieno toki ja onhan siinä vieressä asiallinen Food Court, mutta ei sen enempää.
Yllättäen kuva ei ole Hollywood Blvd:lta (eikä siinä ole Marilynin kädenjäljet) vaan Guitar Centerin rappusilta.
Yksi päivä vietettiin Universalilla, joka on kyllä mielestäni hintansa väärti, myös aikuisille. Halvimmat liput oli 100 euron luokkaa, mutta niillä pärjäsi ihan hyvin, koska jonoja ei juurikaan ollut. Jonon ohi -lippu maksaa muistaakseni muutamana kymmenen taalaa enemmän. Toki lienee peak season -aikaan ihan kannattava hankinta. Puistossa ekaksi parasta oli ajelu leffojen kuvauspaikoilla, tokaksi Simpson Ride. Studioille on kaikkein kätevintä mennä metrolla, koska tällöin voi nauttia pari bisseä vaikkapa Moe’sissa.
Auton eli sen avo-Mustangin otimme tokavikana LA päivänä, mikä oli vähän fifty-sixty, olisiko ollut järkevää jo aiemmin. Meidän tapauksessa ehkä ei. Auto piti hakea LAXilta ja ajoimmekin sieltä sitten rannalle. Auto parkkiin ja fillarit alle. Tähän muutekseen tipsi; tarkista zygien hinnat. Paikassa ei ole kartellia, niin kuin voisi äkkiseltään luulla, vaan kojujen hinnat vaihtelevat todella paljon. Halvimmillaan pyörän taisi saada alle kympillä pariksi tunniksi ja me maksettiin muistaakseni kolmekybää samasta ajasta (vitutti). Ja samaa kamaa näytti olevan aikalailla kaikilla, vaikka hinnat vaihteli.
Pyöräilimme Venicelta Santa Monica Pierille ja takaisin. Hienoa mestaa ja luulenkin, että seuraavalla kerralla majoitumme rannalle, ja nimenomaan Venicen puolelle. Paikka vaikutti kaikin puolin aika chilliltä mestalta. Ei ehkä lapsiperhekamaa, mutta muuten.
Sunnuntaiaamuna pakkasimme auton (Mustangin paksiin mahtui siis tasan yksi matkalaukku, loput piti köyttää takapenkille) ja läksimme ajelemaan kohti Las Vegasia. Mittari näytti lähtiessä vajaata 30 celsiusta ja taisi parhaimmillaan kivuta matkan aikana 42:n. Ja ei, katto ei ollut auki koko matkaa.
Palaan Las Vegasiin myöhemmin.
