Yhteenmuuton ulottuvuudet

Muutimme mieheni kanssa yhteen reilu puotta sitten. Yhteenmuutto ehti olla kiikareissa aika pitkään ja käytännön syistä se siirtyi jatkuvasti vuodella eteenpäin, kunnes tuo lähes maaginen epätodelliselta tuntuva hetki koitti viime joulukuussa. Yhteen muuttaminen ja yhdessä asuminen on siis ollut elämässä aika paljon tapetilla (oikeasti onneksi maalatuilla seinillä) viime kuukausina ja siksi siitä halusinkin sanan jos toisenkin kirjoittaa.

On huvittavaa, miten toiset ihmiset tuntuvat olevan oman elämän asiantuntijoita. Ennen yhteenmuuttoa sain monesti kommentteja siitä, ettei se yhteiselo enään olekaan muuton jälkeen niin auvoista. Toisesta paljastuu varmasti uusia piirteitä ja oikeasti arjessa ei edes päivän aikana ehdi toisen kanssa olla niin paljon kuin ennen. Tässä taustalla se, että asuimme ennen eri kaupungeissa, jolloin esimerkiksi viikonloppuna nähdessä oltiin pitkälti 24/7 yhdessä. Vaikka tuollaiset kommentit tuntuivat kurjalta (miksi pitää yrittää pilata toisen ilo?), annoin puheiden olla ja mietin itsekseni, että mitäköhän tuosta nyt vielä paljastuisi kuuden vuoden jälkeen. Olemme kuitenkin olleet yhdessä lähes kaikki viikonloput ja lomat ollaan asuttu käytännössä aina toisen luona. Tuntuu tyhmältä maalailla piruja seinille, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. 

Muuton jälkeen lopputulema on ollut se, että yhdessä asuminen on tähän mennessä ollut ihanaa ja ihan parasta aikaa. On ihan mieletöntä, että koko meidän pieni perhe asuu saman katon alla. Tämä on tukikohta, josta voi lähteä vaikka viikonloppuna näkemään kavereita jopa koko viikonlopuksi ilman, että se tarkoittaa automaattisesti kahden viikon erossa oloa. Ja kaikki mitä olemme kaivanneet, on juurikin se yhteinen arki, ei 24/7 yhdessäolo. Se, että päivän päätteeksi saa parkkeerata samaan osoitteeseen ja toisen kainaloon. 

Kaikesta ihanuudesta huolimatta yhdessä asuminen ei ole mennyt ihan täysin ”kivuttomasti”. Koskapa silti mikään menisi? Meissä kummassakin on tietyt asiat, jotka kodinhoitoon tai asumiseen liittyen ärsyttävät toisessa ja teemme asioita omilla tavoillamme. Yksin asuessa olet oman kotisi herra ja voit päättää tasan tarkkaan, miten kotiasi hoidat. Nyt pitää tehdä kompromisseja ja sietää erilaisuutta, mikä ei toki ole yhtään huono asia. Nämä ”eroavaisuudet” olivatkin aika pitkälti tiedossa etukäteen. Niistä lisää joskus myöhemmin. 😀 Tällaisia on varmasti kaikilla, mitkä on teillä niitä asioita, jotka teette ihan eri tavoilla?

Meillä on ollut myös melko erilaiset ruokailutottumukset. Aiemmin oli helppo ostaa itselle viikon ruuat ja viikonloppuna katsottiin mitä syödään yhdessä. Nyt pitää handlata molempien ruuat viikoksi. Tätä on päästy tässä nyt reilu puoli vuotta treenaamaan ja alkaa hiljalleen sujua. Toinen käytännön juttu oli se, että meillä oli yhtäkkiä tuplasti kaikkia kodin tavaroita: imuri, mikro, veden- ja kahvinkeittimet, sänky, sohva, pesukone, suihkuverhot, astiat, sokerit, suolat, jauhot ja mitähän vielä. Tavaroita läpi käydessä aina mietittiin kumman tavarat pidetään ja kumman myydään/laitetaan poistoon. 

Yksin asuessa sairastaminen on ihan hanurista, kun ei ole ketään jeesaamassa, lenkittämässä koiraa tai käymässä kaupassa (luojalle kiitos vanhemmista, joiden vuoksi Timppakin on päässyt ulos, vaikka itse olen meinannut pyörtyä jo keittiöön kävellessä). Eihän sairastaminen koskaan ole kivaa, mutta yhdessä paljon siedettävämpää. Toinen voi ulkoiluttaa koiraa, tehdä ruokaa ja pitää huolta. Tämä tuli todeksi heti alkuun, nimittäin kaksi ensimmäistä yhteistä yötä uudessa kodissamme olimme vuoronperään vatsataudissa.. :D

Muutto pelotti minua myös siksi, että muutin kaupunkiin, jossa en tuntenut oikeastaan ketään tai mitään muuta kuin mieheni, koiran ja muutaman miehen kaverin. Tämä on ehkä asia, jonka kanssa on ollut eniten haastetta ja työstämistä ja tämä aihe saanee oman postauksen myöhemmin. Reilun puolen vuoden aikana on onneksi löytynyt omia juttuja ja tuttuja Tampereeltakin, mikä tekee täällä asumisesta paljon helpompaa ja kivempaa. Kummasti sitä vain ihminen kaipaa omia juttuja, vaikka kuinka hyvä jengi olisi kasassa kotona. Minä ainakin olen sellainen!

All in all – yhdessä asuminen on ihan parasta, kun saman katon alla on ne kaikkein rakkaimmat! Ihanaa loppuviikkoa! <3

 

Ps. Klikkaa sydäntä, jos tykkäsit. :)

Kuva: Photography by Markus Helminen