Some, tuo ihanan kamala asia, josta nykyään puhutaan kaikkialla. Tuolta käsitteeltä ei ole voinut välttyä, ellei sitten ihan eristäytyneenä ole viime vuodet elänyt. Tuosta paljon kiistellystä asiasta on valtavasti mielipiteitä. Niin puolesta kuin vastaankin. Osa ei tunnu voivan elää hetkeäkään ilman sitä samalla kun osa etsii tietoa netin vaikutuksista ja paasaa niitä sitten joka välissä.

Onhan some hieno asia monella tavalla. Voimme jakaa sinne kaikkia ihania hetkiä elämässämme, löytää vertaistukea ja muuta mielekästä sisältöä elämäämme. Varmasti kääntöpuolen kaikki jo tietävätkin. Se, onko some hyvä vai huono asia riippuu aina ihmisestä ja tilanteesta. Ei mielestäni siksi voi sanoa onko se ”hyvä vai paha”. Jos henkilö käyttää nettiä motivoituakseen ja tulee iloiseksi siellä aikaa vietettyään ei ongelmaa ainakaan siinä suhteessa ole. Jos taas tämä sama henkilö tulee somessa ollessaan ahdistuneeksi ja saa tuntee olonsa jatkuvasti huonommaksi kuin muut, on syytä heräillä siihen, että jotain pitäisi nyt tehdä.

Sitten päästäänkin itse aiheeseen. Eli siihen, miten somessa ihmisten elämä näkyy. Lienee jo sanomattakin selvää, että netissä 90% julkaistuista kuvista on otettu silloin kun ihmisten elämässä tapahtuu jotain erityistä, tai kun he tuntevat olonsa hyväksi. On varmasti jo melko selvää, ettei moni halua laittaa kuvaa itsestään väsyneenä pitkän päivän jälkeen, nälkäisenä ja ärtyneenä. Netti on paikka, jonne jaetaan pääasiassa hyvät hetket. Somessa varjoon jäävät kaikki ongelmat ja huonot päivät, joita kaikilla kuitenkin vähintään silloin tällöin on.

Ulkonäköpaineet netissä ovat melkoisen hurjia, kun niitä oikeasti alkaa miettimään. Somessa kuka vain voi olla periaatteessa mitä vain. Monesti elämää muokataan siellä melko kauas todellisuudesta. Eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Kivahan se on, että ihmiset haluavat jakaa hyviä hetkiään ja kuvia itsestään, joista he pitävät. Ongelma piilee siinä, miten katsomme kyseisiä postauksia ja kuvia. Niin somessa, kuin oikeassakin elämässä pitää huomioida se, ettei kaikki ole miltä näyttää.  Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Eikä ketään ihminen ole täydellinen.  Some vain voi saada sen näyttämään siltä. Voisin alkaa kirjoittamaan enemmän netin ulkonäköpaineista, mutta siitä on parempi puhua omassa tekstissään.

Mielenkiintoinen seikka minusta on miettiä toisinaan somea ikään kuin propagandana. Koska siltä se välillä tuntuu. Paikka jonne jaetaan kuvaa siitä, että asiat ovat paremmin kuin ne ovatkaan. Näytetään vain se hyvä puoli elämästä. Mitä enemmän kuvia näemme tietynlaisista ihmisistä ja mitä enemmän näemme jokaisen täydelliset hetket elämästä alkaa oma elämä tuntua jollain tapaa huonommalta. Siksi suosittelen ihan jokaiselle laittamaan niin sanotut kriittisen tarkastelun lasit päähän. Somea katsoessa pitää nähdä se, ettei siellä näe kaikkea. Jos näin ajatellaan. Nettiin laitetaan yleensä vain se, mikä halutaan muiden näkevän.

Loppusanoina haluan antaa tehtävän kaikille. Seuraavan kerran kun menet katsomaan Instagramista tuttaviesi ja puolittujen postauksia. tai vaihtoehtoisesti kadehdit julkkisten elämää, mieti onko kyseisen hebkilön elämä oikeasti sellaista, kuin se netissä näyttää. Kenenkään elämää ei tulisi tulkita pelkän somen perusteella. Ja jottei tekstini kuulostaisi nyt hirveän negatiiviselta niin sanotaan nyt tähän loppuun vielä yksi pieni tiivistelmä. Some on mielestäni hieno asia. On mahtavaa, että on olemassa paikka, jonne voi jakaa ihania hetkiä elämästään. Se kuitenkin vaatii myös kriittistä näkökulmaa, eikä kaikkea kannata uskoa. 🙂

Tervehdys vaan!

Varmasti tästäkin jo huomaa, etten ole mitenkään erityisen hyvä kirjoittamaan millekkään tekstille aloitusta. Siispä mitäs jos mennään vain suoraan asiaan tässä kohtaa.

Olen siis 16-vuotias (kohta jo 17) tyttö Suomesta ja tällä hetkellä opiskelen lukiossa. Jo  pitkään olen miettinyt, että alkaisin kirjoittamaan blogia. Hmm, mitähän sitä tässä sitten kertoa. Asun perheeni kanssa kotona ja rakastan liikuntaa. En ole koskaan kisannut missään tai muutenkaan harrastanut mitään tiettyä lajia. Tällä hetkellä isoin motivaationi on salilla käyminen ja muutenkin terveelliseen ravintoon ja liikuntaan liittyvät asiat. Siitä tuo nimikin tulee. Sarjaunelmia-nimi kuvastaa montaa asiaa. Se tarkoittaa unelmaani päästä kasvattamaan painoja salilla, toisaalta sitä, että olen ihminen jolla on aina hirveästi suunnitelmissa kaikkia tavoitteita ja unelmia.

Siitä päästään aasinsiltana ehkä siihen, että mihin tämä blogini sitten perustuu. Kuten jo mainitsin, ovat liikunta ja terveellinen ruoka lähellä sydäntäni. Tähän haluan mainita ja korostaa nimenomaan sen terveellisyyden. Omalta kohdaltani löytyy taustalta anoreksia, josta onneksi olen päässyt näin pitkälle kuin missä olen nyt. Sairaus on antanut minulle uuden näkökulman terveellisyyteen. Minun mielestäni terveellisyys ei ole  suinkaan pelkkää ehdottomuutta ja kiveen hakattuja sääntöjä siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Ja siitä, miten paljon pitää liikkua ja milloin. Haluan siksi blogissani antaa näkökulmia ja kenties yrittää herätellä muita hieman miettimään, että mikä oikeasti on sitä terveellisyyttä ja mikä ei. Omalla kohdalla se olisi juurikin sopivan balanssin löytämistä kaiken kanssa. Toisin sanoen: terveellisyys on tärkeää, mutta se ei tarkoita pelkkää fyysistä terveyttä

Toiset asiat taas liittyvät mielenterveyteen. Iso toiveeni olisi, että voisin jollain tapaa jakaa vinkkejäni siihen, miten itse toimin sillon, kun on vaikeaa. Olisi aivan mahtavaa, jos joku saisi kirjoituksistani irti jotain mitä voisi kokeilla omassa elämässään ja saada vaikka vähän paremman olon.

Pähkinänkuoressa siis siitä, että mitä tällä tilillä nähdään: liikuntaa sekä ruokajuttuja, omaa elämääni, mielenterveyttä sekä hassuja ja syvällisiä pohdintoja tästä toisinaan hieman kummallisestakin elämästä.

Eiköhän siinä tullut hieman tietoa siitä kuka oikein olen ja mikä tämä blogi on. Toivottavasti edes joku näitä kirjoituksiani tulisi lukemaan. 🙂