Ajatuksia ulkonäköpaineista
Olen viime aikoina miettinyt melko paljon ulkonäköpaineita ja lähinnä sitä, millaisia paineita asetan itse itselleni sekä millaisia paineita saamme ympäristöstämme. Aiheesta on ollut hiljattain hyviä kirjoituksia myös täällä Lilyssä.
Viimeksi pysähdyin pohtimaan aihetta jälleen pidemmäksi aikaa, kun äitini kertoi olleensa shoppailemassa siskoni kanssa ja saaneensa spontaaneja kehuja nuorelta myyjältä kropastaan. Sovituskopeille ilmestynyt nuori myyjä kehui kovasti äitini kroppaa ja kysyi, että mitä äitini tekee pysyäkseen niin hyvässä kunnossa. Äitini oli vastannut käyvänsä lenkillä muutaman kerran viikossa ja myyjä ei ollut uskoa vastausta. Myyjä nimittäin totesi, että hän treenaa personal trainerin kanssa ja hänestä tuntuu siltä, ettei hän laihdu yhtään. Äitini sitten kysyi tytöltä, että mistä hänen edes pitäisi laihtua, sillä tyttö oli äitini mukaan hyvin hoikka ja sievä, jonka ei tarvitsisi laihduttaa grammaakaan. Tyttö osoitti keskivartaloaan vyötärön kohdalta. Valtavat ulkonäköpaineet johtuivat kuulemma siitä, että kaikki tytön kaverit ovat hänen mukaansa niin timmissä kunnossa. Siksi hänenkin pitäisi.
Tarina on mietityttänyt mua sen kuulemisen jälkeen aika paljon. Tuntuu jotenkin tosi pahalta, että nuorella tytöllä on ihan käsittämättömiä paineita vartalonsa suhteen. Paineita ja odotuksia, jotka kulkevat terveen rajamailla ja nousevat vielä omasta kaveripiiristä. Todella surullista ja huolestuttavaa.
Vaikka itsellänikin on monenlaisia ulkonäköön liittyviä komplekseja, olen vartaloni suhteen aika tyytyväinen. Tästä on kyllä kiittäminen vuosien tanssimista ja urheilullista elämäntapaa pienestä pitäen. Olen aina ollut luonnostaan hoikka ja tanssinut suurimman osan elämästäni, joten kroppa on pysynyt siinä sivussa kuosissa jotenkin vähän itsestään. Mietin, että urheileminen on jopa onnistunut viemään huomioni pois liiallisesta vartalon kyttäämisestä melko onnistuneella tavalla. Huolimatta siitä, että olen pääosin tyytyväinen vartalooni, syyllistyn itsekin silloin tällöin miettimään mikä voisi olla vielä paremmin, mistä voisi olla ehkä vähän timmimpi, jne. Olen myös kriittinen vartaloni suhteen ja myönnän, että haluan sen näyttävän hyvältä, niin että mulla itsellä on hyvä olla. En kuitenkaan koskaan ole ollut neuroottinen vartaloni suhteen enkä ns. kriiseillyt sen takia.
Myönnän myös eläneeni nuorempana lyhyehkön (onneksi!) ajanjakson elämästäni, jolloin kaikenlainen urheilu- ja terveysintoilu saattoi mennä ehkä hieman yli. Olin silloin noin 17-18-vuotias ja tanssiessani vielä aktiivisesti balettia meillä oli baletista pidempi treenitauko kesällä. Tämän ajan kävin ryhmäliikuntatunneilla lähes päivittäin, välillä kaksikin kertaa päivässä useamman tunnin putkeen (tästä tosin kuntosalin henkilökuntakin huomautti minua jossain vaiheessa – ja hyvä niin!). Tähän aikaan olin myös todella kiinnostunut ravinnosta sekä esimerkiksi siitä, miten syödä hyvin ja terveellisesti. Söin kyseisenä kesänä tietyn ruokaohjelman mukaisesti 5-6 kertaa päivässä erittäin terveellisesti, mutta päivittäinen kalorimäärä taisi jäädä muistaakseni reippaasti alle kahden tuhannen kalorin, mikä on paljon liikkuvalle nuorelle kyllä ihan liian vähän. Muistan, että olin todella kikseissä liikkumisesta, mutta myönnän, että se ei ehkä ollut kaikkein terveellisintä siinä mielessä, että elämäni pyöri niin paljon (ts. liikaa) liikunnan ympärillä.
Homma ei onneksi ikinä riistäytynyt käsistä, ja uskon, että niin ei tule käymään jatkossakaan. Olen myös aina syönyt hyvällä ruokahalulla enkä ole rehellisesti sanottuna koskaan miettinyt vakavasti laihduttamista, mistä olen todella iloinen. Olen aina uskonut terveellisen ruokavalion ja aktiivisen liikunnan komboon. Kun syö terveellisesti ja liikkuu tarpeeksi, voin suoda itselleni herkutteluhetkiä säännöllisesti hyvällä omallatunnolla ja asiaa sen enempää miettimättä. Käyn myös todella harvoin vaa’alla, sillä en itse omista sellaista. Mulle riittää, että olen itse tyytyväinen siihen, mitä peilistä näen :)
Hyvä suhde omaan vartaloon ei kyllä myöskään ole poistanut omalla kohdallani sitä, etteikö esimerkiksi somessa vilisevät fitness- ja bikinikuvat yms. loisi myös itselle tietynlaista painetta, vaikka tiedostankin sen olevan typerää ja turhaa. Kyseisten kuvien näkeminen tuntuu välillä jopa jossain määrin ahdistavalta. Tästä syystä seuraan esimerkiksi Instagramissa lähinnä sellaisia henkilöitä ja tahoja, jotka koen jollain tavalla inspiroiviksi ja kiinnostaviksi ja joiden kuvista välittyy tietty aitous ja hyvä fiilis.
Paljon sekalaista pohdintaa aiheesta…tästä on ehkä pakko jatkaa myöhemmin toisessa postauksessa.
Kuinka hyvä fiilis teillä muilla on oman vartalon suhteen ja mietityttääkö muita ulkonäköpaineet usein? Olisi todella mielenkiintoista kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia.
| Kuva: Pinterest