Parsaa ja hollandaisekastiketta

dsc_0563.jpgVaikka tykkään kovasti vihreästä parsasta, en ole koskaan aiemmin keittänyt niitä kotosalla. Isälläni sen sijaan olen syönyt niitä useamman kerran, ja ravintoloissakin toki. Ehkä suurin kynnyskysymys on ollut hollandaisekastike, joka ainakin Master chef -ohjelmassa vaikutti aikamoiselta rakettitieteeltä.

Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli helpon hollandaisekastikkeen ohje, joten päätin tarjota pääsiäisvierailleni alkuruoaksi parsaa.

Keitetty parsa ja hollandaisekastike (by Pirkka/Cassis)

450 g vihreää parsaa

3 keltuaista
150 g voita
suolaa
valkopippuria
1 rkl sitruunamehua

Kuori parsoista varren alaosa, ja leikkaa kuivuneesta tyvestä pari senttiä, jotta leikkauspinnasta tulee mehevän kostea. Pane kuoritut parsat kylmään veteen. Kuumenna laakeassa paistokasarissa niin paljon vettä, että se peittää parsat. Lisää veteen suolaa.

Erota kulhoon kolme keltuaista. Sulata voi kattilassa, mutta älä anna sen ruskistua. Sekoita keltuaiset monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella, ja kaada sekaan kiehuvan kuuma voi ohuena nauhana niin, että sauvasekoitin tai monitoimikone on päällä. Jätä valkoinen sakka lisäämättä. Lisää joukkoon suola, valkopippuri ja sitruunamehu ja sekoita vielä hetki.

Nosta parsat kiehuvaan veteen ja keitä reilu viisi minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Tarjoa parsat kastikkeen kanssa.

Parsan kanssa joimme ihan uutta tuttavuutta, chileläistä rieslingiä. Nimi on Cono Sur. Sopi parsan ja kastikkeen kanssa minusta tosi hyvin. Suosittelen testaamaan!

Koti Ruoka ja juoma

Paratiisisaaria Filippiineillä

filppari1.jpgFilippiinit kuuluu yhä useamman Aasian-matkaajan reissulistalle. Valtaisassa saarivaltiossa törmää kuitenkin harvakseltaan länkkäreihin, vaikka turistien määrä on kasvamaan päin. Filpparit kannattaa tsekata juuri nyt!

– Välimatkat ovat pitkiä, ja sen vuoksi siirtymiin paikasta toiseen menee joko reippaasti aikaa (bussi+vene) tai rahaa (sisäiset lennot).
– Kokonsa vuoksi Filppareilla ei ehdi millään nähdä kaikkea. Siksi valintoja pitää tehdä ja reissua kannattaa hiukan suunnitella.
– Maan yleinen hintataso on todella edullinen. Esim. ateriat tai alkoholi ei maksa juuri mitään (0,75 l rommipullo 1 e), mutta majoituksesta joutuu pulittamaan aavistuksen enemmän kuin muissa Kaakkois-Aasian maissa.
– Muita turisteja ei kovin paljon näy. Kehittymättömän turismin vuoksi esim. palveluiden taso voi olla paikoitellen kehno, eikä syrjäisillä saarilla ole bilemeininkiä (valot sammutettiin klo 21). Toisaalta vesiputouksessa mahtuu hyvin polskimaan, eikä rannalta tarvitse etsiä auringonottopaikkaa.
filppari2.jpg

Näissä paikoissa kävin:

1. Siquijor

Turisti on saarella periaatteessa resorttinsa vankina, sillä resortti hoitaa muonituksen ja lähimmälle tielle saattaa olla 20 minuutin patikointi. Takseja ei kaduilla näy, eikä saarella ole ravintoloitakaan muutamaa satamakaupungissa sijaitsevaa mestaa enempää. Jos haluaa kierrellä paikkoja, kannattaa vuokrata mopo. Vahtoehtojakin on: me liftattiin, maksettiin naapurin isännälle kyytirahaa tai pyydettiin resortin väkeä heittämään. Siquijorilla kannattaa tsekata vesiputous ja paikallinen jogurttifarmi, josta saa huippuhyvää vihreää pandan-jogurttia. Jos oman resortin ranta alkaa kyllästyttää, Salagdoon beach on ihan kiva ja siellä voi myös uida (laskuveden vuoksi vesi saattaa olla joillain rannoilla niin matalaa, että uiminen ei onnistu). Coral Cay -resortilla on uima-allas, kaunis ranta, ilmaiset kajakit ja jääkaapissa Strongbow-siideriä. Suosittelen.filppari4.jpg

2. Apo Island

Siquijorin naapurissa sijaitseva pieni Apo kannattaa ehdottomasti tsekata paikallisen fiestan aikaan huhtikuun alussa. Tuolloin saarella teurastetaan 150 sikaa, kruunataan Apon kaunein tyttö, juodaan rommia ja syödään possua sekä bailataan aamuun asti. Kemut kestää kaksi päivää, ja majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Bailujen lisäksi saarella on hyvää snorklausta.

3. Boracay

Koko Filippiinien ykkösturistirysä. Sen vuoksi saarelta löytyy hyvätasoisia hotelleja, palveluita, ranskalaisia juustoja, italiaista viiniä jne. Valkoinen biitsi vetää väkeä päivisin ja iltaisin on bilemeininkiä aamuun asti. Boracay on aasialaisten turistien suosiossa, mutta länkkäreitäkin näkyy.filppari3.jpg

Matkalleni osui myös todella monta pölyistä pikkukaupunkia ja köyhää suurkaupunkia. Dumaguete oli ihan kivan oloinen paikka, mutta Manilan skippasin puolessa tunnissa. Cebussa yksi yö riitti mainiosti, Iloilossa oli hyvää kalaa, mutta kamala määrä pakokaasua. Kalibossa ja Roxasissa näki aika hyvin, miten paikalliset elävät arkea. En kuitenkaan suosittele käymään, ellei ole reittivalintojen vuoksi pakko. Jälkikäteen olen tyytyväinen, että valitsin kolmen viikon reissulleni juuri nuo etapit, koska sain aika monipuolisen katsauksen kyseiseen maahan. Paljon jäi kuitenkin näkemättä. Ehkä ensi kerralla Palawanille ja Donsoliin.

Toukokuun 10. alkavaa lomaa odotellessa kirjoittelen kohteista, joissa kävin viime vuonna seitsemän kuukauden reissullani. Filippiinit on tämän ”juttusarjan” toinen osa. Aiemmin olen julkaissut vinkit Balilta.

Kulttuuri Matkat