Hiljaisuus on voimavara

bd59a51ebca1d493bcd228f8bf5264de.jpg

Yhteiskuntamme suosii äänekkäitä, puhevalmiita ihmisiä. Heitä kutsutaan ekstroverteiksi. Meitä hiljaisempia kannustetaan tulemaan ulos kuorestamme, olemaan äänessä. Jo koulussa meitä huomautetaan jos emme osallistu keskusteluun tunnilla. Meitä arvostellaan verbaalisen ulosantimme (tai sen puutteen) mukaan. Ikäänkuin se olisi ihmisarvon mitta, keino ruotia heikommat vahvemmista.

Olen vuosi toisensa perään joutunut pitämään puoleni hiljaisuuteni takia, ikäänkuin todistamaan olevani olemassa. Sillä useille en tavallaan ole, jos en puhu tauotta. Mutta minä kun kuulun niihin ihmisiin, jotka puhuvat kun on asiaa ja huomattavasti enemmän tutussa seurassa. Minusta on mukavaa kuunnella, tarkkailla ja seurata sivusta. En puhu vain pitääkseni ääntä. Olen ylpeästi introvertti, mutta kuten useimpien kohdalla, en ole sitä kuitenkaan sataprosenttisesti kaikissa tilanteissa vaan minussakin on ekstrovertin piirteitä. Valitettavasti minun kaltaisiani pidetään usein toisluokkaisina kansalaisina. Monelle me olemme ilmaa, tyhmiä tai tarpeettomia. Olen kuullut joutavani ulos luokkahuoneesta aikuisten kielikurssilla, koska en puhunut silloin kun ei pyydetty. Olen tuntenut olevani ilmaa, kuin näkymätön. Minun olemassaolostani on kiusaannuttu. Mutta tosiasia on, että vaikka näyttää että äänekkäät pyörittävät maailmaa, meitä hiljaisempiakin tarvitaan. Kuvittele vain miten paljon melua olisikaan, jos kukaan ei lakkaisi puhumasta!

Vihdoin, 26-vuotiaana, olen alkanut hyväksyä itseni tällaisena. Omana itsenäni, joka ei vastaa ekstrovertin ihannetta, eikä tarvitsekaan. Vielä toisinaan tulee takaiskuja, mutta olen antanut antaa itselleni luvan olla rauhassa minä. Enkä suinkaan ole ainoa kaltaiseni, meitä on monia. Olen myös poiminut käteeni Susan Cainin meidän hiljaisten puolesta kirjoittaman teoksen Quiet: The Power of Introverts in the World That Can’t Stop Talking. Cain on itsekin introvertti ja omistanut teoksensa ajamaan hiljaisuuden voiman sanomaa.

Meitä on monenlaisia, eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ihmistyyppiä. Hyvä niin! Meidän on vain tultava toimeen keskenämme.

kuva

Hyvinvointi Mieli

Mystinen eleganssi

62e232d52d776fec8838e09342ff1585.jpg

kuva

Olen innokas tarkkailemaan ympäristöäni ja otan jatkuvasti vaikutteita ympäröivistä ihmisistä ja tapahtumista. Havainnoin tunnelmia ja ihmisistä hehkuvia vaikutelmia. Nykyisessä työssäni olen jatkuvasti vuorovaikutuksessa asiakkaisiin, joten olen huomannut tämän taipumukseni voimistuvan entisestään tälläisessa ympäristössä. Eräs asia, joka jaksaa inspiroida ja herättää ihmettelevää ihastusta on joistakin kohtaamistani naisista hehkuva eleganssi. Se on jotain, mitä heissä suuresti ihailen ja josta vaikutun joka kerta. En osaa selkeästi selittää mikä tuo eleganssi oikein on, mutta aavistuksia minulla on.

Uskon että osa eleganssista tulee siitä miten itsensä kantaa. Nämä elegantit naiset tuntuvat suorastaan lipuvan ympäriinsä, heidän liikkeensä ovat kevyitä ja heidän ilmeensä pysyy koottuna. He ovat uskomattoman lämpimiä ja jaksavat aina kiittää ja hymyillä, heistä hehkuu lämpö ja ystävällisyys. Samaan aikaan heissä on kuitenkin tyyni rauhallisuus ja hyvänlainen ylpeys. Heidän hiuksensa ovat kauniisti laitetut, usein kiiltävät ja aseteltu kauniisti. Heillä on kauniit ja harkitut vaatteet, höystettynä pienillä yksityiskohdilla.

Olen usein huomannut ett ämonet näistä eleganteista naisista ovat joko ranskalaisia tai italialaisia. Heidän tummat hiuksensa ovat aina tuuheat ja kauniin kiiltävät, ja laitettu kauniisti. Sekä ranskan -että italian kieli on suorastaan runollista, ja sitä on ihana kuunnella. Miehetkin uskaltavat leperrellä ja hymyillä, ja usein naiset näyttävät miesten rinnalla voimakkailta ja itsenäisiltä. Ehkä juuri tämä on osa sitä eleganssia, jota suuresti heissä ihailen.

Suuri osa eleganssista tulee myös itsevarmuudesta ja varmasta uskosta siihen että on oman elämänsä pääosassa. Ihailen itse melkoisena stressaajana ihmisiä, jotka pysyvät tyynenä vaikeissa tilanteissa, etenkin juuri näitä naisia jotka saattavat kantaa itkevää lasta käsivarsillaan tai tekevät tuhatta asiaa samaan aikaan aivan rauhallisen oloisina ilman paniikkia.

Haluaisin itse olla matkalla tälläiseksi naiseksi. Uskon että se on mahdollista, ja uskon siihen ettei koskaan ole valmis vaan aina voi tehdä jotain – niin pientä kuin suurta – kehittyäkseen. Täydellisyyttä ei eleganssi minulle kuitenkaan merkitse – se on enemmankin kykyä kantaa itsensä ylpeänä ja omata motivaatio ja tahdonvoima saavuttaa tavoitteita uskoen omaan itseensä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään