Minun on pakko vihdoin tunnustaa: olen melkoinen asioiden viivyttelijä, englanniksi procrastinator.

Tämä pahe on tuottanut paljon kommelluksia ja hankalia tilanteita, ja olen tähän tapaani täysin kyllästynyt. Siksi on aika tunnustaa paheeni ja alkaa muuttaa tapoja parempaan päin.

Otin yhdeksi ensimmäiseksi askeleeksi käteeni David Allenin teoksen ”Getting Things Done”, jonka kirjoittaja itse on parantunut viivyttelijä ja nyt ohjeistaa kirjassaan meitä muita viivyttelijoitä tulemaan tehokkaammiksi. Pidän kovasti elämäntavanparannuskirjoista, joissa kirjoittaja itsekin on ollut samoihin synteihin syyllistynyt ja sitten oppinut pahoista tavoista pois.

On mielenkiintoista, kuinka Allen toteaa näiden tapojen syntyvän jo lapsuudessa jos on sieltä saakka oppinut toimimaan tietyllä tavoin ja tavasta on aikuisuudessa hankala päästä eroon. Allenin mukaan yksi tärkeä tekijä viivyttelyn taustalla voi olla itseluottamuksen puute. Jos ei usko itseensä, helposti siirtää epämukavia asioita tulevaisuuteen ja välttelee kritisoiduksi tulemista ja hankalia asioita. Joillekin tällaisia tilanteita voivat olla vaikkapa laskujen maksaminen tai lääkärillä käyminen.

Olen ottanut tavaksi lukea Allenin kirjaa niin bussissa kuin kahviloissakin, ja olen alkanut poimia ja sisäistää sieltä tärkeitä asioita jotka ovat ainaisen viivyttelyn ja asioiden siirtämisen taustalla, ja alkanut itsesyytosten sijaan kirjaimmellisesti alkaa tehdä asioita kirjan otsikon mukaisesti.

Suosittelen kaikille kanssaviivyttelijoille.

Kuva lainattu täältä

Ihmismielen loputon kehitysvara ja syvyys on aina kiehtonut minua, enkä voi lakata ihmettelemästä ja pohtimasta sitä tunteiden kirjoa johon ihmismieli pystyy. Pelko on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista tunnetiloista ja olen vakaasti sitä mieltä, että pelko ei suinkaan aina ole negatiivinen tunnetila. Mielestäni pelko voi olla positiivista silloin, kun se esimerkiksi liittyy johonkin uuteen ja jännittävään mitä juuri olet tekemässä – tai suureen ja tärkeään päätokseen. Toisinaan pelko estää meitä tekemästä asioita, toisinaan se voi toimia motivaationakin.

Monille pelko tuo jännitystä ja inhottavaa oloa vatsanpohjaan, saa adrenaliinin pumppaamaan lujempaa. Minulle tällainen adrenaliinipelon tuottaja oli surffaaminen, jota harrastin Australiassa asuessani vaikka pelkään todella paljon hukkumista ja syvää vettä. Työnsin itseni veteen väkisin aallon kiinniottamisen tuoman onnentunteen ja laudalla kellumisen tuoman rauhan tunteen vuoksi. Ja voin sanoa, että se kannatti.

Ehkä juuri tämän vuoksi rakastan myos katsoa rikossarjoja, joissa brutaalit ja hurjat rikokset eivät tunne rajoja. Koen nämä sarjat jotenkin kummallisen rauhoittavana pakona todellisuudesta, joka on kuitenkin keskinmäärin turvallinen ja vähemmän tapahtumarikas.

Ylläolevan lainauksen liitän pelkoon omissa ajatuksissani siten, että usein uudet asiat pelottavat. Sellaiset, joiden kanssa ei ole vielä tullut sinuiksi ja asettunut turvallisesti luovimaan uusien asioiden tuomiin haasteisiin. Moni puhuu käsitteestä ”comfort zone”, johon uskon täysillä – ja niin uskon myos sen ulkopuolelle astumiseen ja sen tärkeyteen päästäkseen elämässä haluamaansa pisteeseen. Kuten ylläkin jo todetaan, saadakseen jotain mitä sinulla ei ikinä ole ollut, täytyy sinun tehdä jotain mitä et ole ikinä tehnyt. Pelkäsitpä tai et.