Viime aikojen ekoiluja ja antiekoiluja
En olekaan jorissut perheemme kuluttamisesta sitten elokuun. Ehkä olisi syytä, jotta itsekin hahmottaisin missä mennään ja saisin taas lisämotivaatiota järkeviin valintoihin. Isot linjat asumisessa ja ruokavalinnoissa ovat melkeinpä samoja, mutta uusia juttujakin löytyy. Yritän keskittyä niihin.
Matkustaminen ja liikkuminen
Listataan suurin hiilijalanjäljen kasvattaja ensin: Vaikka alkuvuodesta uumoilin, ettemme lennä tänä vuonna ollenkaan,päädyimme viettämään joulunajan siskoni luona Espanjassa. Ympäristön kannalta oli ainakin plussaa, että reissu oli rehdin pituinen nyt kun vihdoin menimme sinne ekaa kertaa Pikkutyypin syntymän jälkeen. Viivyimme kohteessa yli kolme viikkoa ja imimme aurinkoa ja nautimme perheen yhteisestä bondailuajasta.
Syksylle kaavailtu Tallinnan-matka sen sijaan jäi tekemättä, siitä laiha plussa. Muutenkaan emme ole juuri matkanneet Suomessa ehkä kahta mummolareissua lukuun ottamatta ja auto on nököttänyt lähes käyttämättömänä parkissaan.
Zero waste
Ostin ennen joulua itselleni kestosheiverin, ja vaikka olenkin vielä vanhan muovisen kertakäyttöhöylän epäinnokas loppuunkäyttäjä, kokeili Jii jo kestoversiota partaansa ja suorastaan liekehti sen laadukkuudesta. Pitäisi varmaan itsekin jo siirtyä pian siihen.
Sitä vastoin luovutin hoitoainepalan käytön kanssa ja ostin Ole Hyvä -sarjan nestemäisen tuotteen, sillä palani mureni pieniksi hitusiksi eikä ollut teholtaan tarpeeksi turbo helposti takkuuntuvaan hiuslaatuuni. Ehkä vielä joskus muttei nyt.
Kerroinko, että siirryin sähköhammasharjan ohella bambuhammasharjaan? Ensimmäisestä harjasta (Mable Brush) kokemukseni ei ollut kovin auvoisa. Saatan olla raivokas jynssääjä – selittää tarpeeni sähköhammasharjalle – mutta harja ei ainakaan kestänyt kovin kauaa, vaan rusentui käytössäni ja muoviharjakset vain irtosivat harjatessa suuhun. Tällä hetkellä kokeilen Humble Brushia, ja toistaiseksi harja on yhtenä kappaleena…
Pikkutyypin pottailu on muuten siinä vaiheessa, että vaipaton elämä saattaa olla lähempänä kuin luulemmekaan, mikä on mahtavaa, sillä vaipat ovat se tuote, josta meillä tulee ylivoimaisesti eniten sekajätettä. (Kestojen käyttämiseen emme päätyneet allekirjoittaneen käsien ihottuma-alttiuden takia.) Nyt kun pienemmän lapsen unikoulukin on hyvässä vauhdissa, on meillä lisääntyvän energian myötä hyvä hetki kannustaa isompaa tähän uuteen vaiheeseen.
Harrastaminen ja hummailu
Jee, viimeksi tähän sektoriin ei ollut oikein mitään sanomista, mutta nyt Tirpan ylitettyä puolen vuoden rajapyykin häämöttää hummailuakin horisontissa. Melko vähäistä, mutta hummailua kuitenkin. (Kuulostan säätiedotukselta: Vähäistä hummailua horisontissa. Hummailutunnelmat ovat lämpenemään päin ja eiköhän se aurinkokin tuolta pilkistele.) Tämänhetkiset harrastuksemme eli sali, lukeminen ja minulla satunnaiset maalauspyrähdykset, eivät pahemmin ympäristöä rasita. Tosin olemme hankkineet uusia kirjoja ja syksyllä ostamani akryylimaalaustarvikkeet hankin uutena, sillä en löytänyt nettilähteistäni käytettyjä. Maalaustarvikkeet olivatkin omassa 12 esineen ostohaasteessani se, mikä katkaisi kamelin selän, mutta siitä lisää seuraavan otsikon alla.
Tavarat ja huonekalut
Tein vuoden alkupuolella kulutusmuutoslupauksen, jossa määrittelin, että saan ostaa itselleni vain 12 esinettä koko vuonna. Tavoite oli ihan järjen rajoissa ja olisinkin pysynyt siinä. Mutta. Sain syksyllä päähänpiston, että haluan maalata akryyliväreillä, ja jotta pääsin edes alkuun, jouduin hankkimaan sen verran maalaustarvikkeita (maalauslehtiön, siveltimiä, värejä ja sekoittimen), että ylitin 12 esineen saldon. Olisin tietysti voinut himmailla vuoden vaihtumiseen asti ja ostaa välineet vasta sitten vain saavuttaakseni tavoitteeni, mutta en nähnyt siinä järkeä, joten annoin kassan laulaa ja ostin tarvikkeet. Ei ole kaduttanut hetkeäkään. Tämä taas saa miettimään, että ehkä haaste oli epämääräisesti asetettu alunperinkin, sillä joidenkin esineiden kohdalla on vähän kyseenalaista, ovatko ne minulle vai koko perheelle. Lisäksi en laskenut uusiksi esineiksi sellaisia, jotka korvasivat vanhan ja rikkinäisen.
Oli miten oli, ostin mielestäni itselleni vain vähän tavaraa tänäkin vuonna. Edellä mainittujen lisäksi kolmet farkut (kahdet raskaus- ja yhdet normaalit) rikkimenneiden tilalle, yhden paidan ja yhden pipon. Ja kahdet korvikset. Näistä kaikki (raskausfarkkuja lukuun ottamatta) saavat tässä huushollissa jatkossakin runsaasti käyttöä. Näiden lisäksi ostin lumilapion ja seinäkalenterin tarpeeseen, ja yhden kauniin keittiöliinan ihan vain tuttavan yritystä tukeakseni. Ennen joulua päätin vielä jättää seinäkalenterin ostamatta vuodelle 2020 ja tilata kauniin kovakantisen kalenterin. Muita ostoksia itselleni en ainakaan muista. Uuteen kotiin tehtiin yhteisiä hankintoja, mutta niistä kerroinkin jo tässä postauksessa.
Ehkä voisin vielä lisätä, että joululahjojen antamisessa perheemme oli myös hyvin maltillinen. Molemmat lapset saivat meiltä jouluna yhden lahjan ja isompi Espanjan jouluna eli reyesinä myös toisen, jotta hänelläkin olisi jotakin avattavaa, kun hänen serkkunsa sai silloin lahjoja suvulta. Koska lapset saivat muiltakin lahjoja, ei kuusen alla ollut mitenkään tyhjää, mutta silti määrä tuntui todella riittävältä. Pikkutyyppi ei vielä edes toivonut mitään. Itse asiassa vasta joulun jälkeen hän on nyt ensimmäisen kerran toivonut lelua: keppihevosta. En keksi, missä hän on sellaista ihaillut, mutta olen luvannut askarrella hänelle sellaisen.
Jii sai minulta aineettoman lahjan (hummailua mysteerihenkilön kanssa mysteerikaupungissa!) ja äiti meiltä lapsilta myös. Kummilapsille yritimme hankkia toivottuja tai käytössä kestäviä lahjoja. Yksi heistä sai aineettoman lahjan, josta tiesimme hänen ilahtuvan. Ainoastaan yksi antamamme lahja oli todellinen hutiostos. Ostimme yhdelle kummilapselle helikopterin, joka oli niin surkealaatuinen, että siitä irtosi kolme palaa jo muutaman päivän aikana. Ärsyttävää, että pienille lapsille valmistetaan leluja, jotka ovat ihan kertakäyttökamaa.
Mitä lasten muihin tavaroihin tulee, en ole mielestäni ostanut vauvalle joululahjan lisäksi mitään muuta. Kaikki vaatteet ovat äitiyspakkauksista, lainassa tai lahjana saatu, ja lelujahan meillä jo onkin. Äh, ostinpas hänelle yhden uuden tuttipullon, mutta kotona selvisi, että sitä ei voi pestä pesukoneessa. Ei tullut mieleenkään edes tarkistaa. Pikkutyypille olen ostanut joululahjojen lisäksi käytettynä merinovillapipon, lakin ja fleecehaalarin sekä uutena kurahanskat, kerhorepun ja kaksi paria sormikkaita. Muut vaatteet ovat serkun vanhoja. Aika vähillä tavaranhaalimisilla olemme päässeet. On kyllä tosi onnekasta, että suvussa on vuotta vanhempi serkkupoika. Käytännössä tämä tarkoittaa toki sitä, etteivät läheskään kaikki vaatteet ole sellaisia, joita itse valitsisin kaupasta, mutta ajattelen, ettei lapsen tarvitsekaan esitellä minun tyylisilmääni tuolla turuilla ja toreilla.
Syöminen ja juominen
Ruokahommiin ei kuulu hirveästi uutta. Palailen loman jälkeen hiljalleen systeemiin, jossa suunnittelen aina kuukauden arkiruoat etukäteen. Vegaanisen ruoan määrää haluan lisätä yhä edelleen, ja se vaatii tietoista uusien reseptien kokeilemista. Mitä lihaan tulee, yritämme suosia tuotteita, joiden päivämäärä on erääntymässä.
Tirppa on siirtynyt kiinteisiin, ja tällä kertaa päätin, että en pyri valmistamaan kaikkea itse, vaan käytän myös purkkiruokaa. Se säästää kyllä aika paljon aikaa, kun kaikista ruokalajeista ei ole mielestäni ihan yhtä helppoa tehdä vauvanversiota. Esimerkiksi kalakeitosta tuli mielestäni pliisun makuista, kun lisäsin siihen mausteet vasta keitettyäni ja poistettuani Tirpan osuuden. Purkkiruoassa suosimme kierrätettäviä lasipurkkeja, vaikka pusseistakin meillä on hyviä kokemuksia esimerkiksi matkoilta. Yritän välttää vauvanruoissa mehuilla makeutettuja ruokia. Ostimme kokeeksi vauvan puolukkapuuron ja sen lisäksi, että hinta tuntuu kalliilta verrattuna sisältöön (siis verrattuna siihen, että tekisi aamupuuron itse), niin maku oli mielestäni todella makea. Eikä ihme, sillä omenatäysmehu oli ainesosaluettelossa heti toisena veden jälkeen. Ei jatkoon.
Hävikin välttely on minulle tosi tärkeää, ja lasten kanssa se tarkoittaa sitä, ettei lautaselle ladata heti valtavaa annosta. Pikkutyypillä on meneillään vaihe, jossa hän pyytää ruoan useimmiten kylmänä, joten lämmittämisestäkään ei ole vaivaa. Kaipa näissä jutuissa muutenkin kyse on siitä, mihin riittää energiaa satsata. Valitsen tällä kertaa suosiolla valmisruoat, mutta pyrin sitten ainakin pitämään hävikin ihan minimissä.
Kotihommat
Tällä sektorilla ei ole uusia kuulumisia, paitsi että olen alkanut pestä tiskit eko-ohjelmalla. Paikallistin myös pyykkikoneen eko-ohjelman olemassaolon pari päivää sitten. Pesuohjelma kestää yli neljä tuntia, joten en tiedä, ryhdynkö sen käyttäjäksi. Sen sijaan käytän useimmiten pestessäni ajansäästönäppäintä, jolla pesuaikaa saa lyhennettyä. Annostelen myös pesuainetta alle suositusmäärän, sillä olen lukenut niin monesta lähteestä, miten vähempikin hoitaa homman jopa paremmin. Tehokasta on myös välttää turhia pesukertoja, mutta syömään opettelevan puklubertan kanssa operoivalle pyykkiä kyllä kertyy.
Mitä seuraavaksi?
Sama vastaus kuin viimeksi: Ruokailuissa voisimme siirtyä paljon monipuolisempaan kasvisten suosimiseen. Lääkekin siihen on sama kuin viimeksi eli jatkan ruokalajien etukäteissuunnittelua ja ujutan sitä myöten kasvisruokia ja vegaanisia ruokia säännöllisesti joukkoon. Tarvitsen kuitenkin edelleen helppoja ja toimivia vegaanireseptejä, joista tulisi yhtä automatisoidusti kokkaamiani ruokia kuin vaikka kalakeitosta, uunifetapastasta tai kaalilaatikosta. Vinkkejä saa aina jaella!