Koronakevään lieveilmiö: Annan koronavinkkejä fiktiivisille henkilöille

Mistä tietää, että korona-ajattelu on lävistänyt minuuden kaikki kerrokset ja valunut aivojen viimeisiinkin poimuihin? Siitäkö, ettei huolellisesta käsienpesusta tarvitse muistuttaa itseään erikseen? Vai siitä, että asettuu jonottamaan etäälle edellä olevasta sen kummempaa miettimättä? Ehei, true korona-ajattelijan tunnistaa siitä, että hän ei edes romaanin parissa rentoutuessaan päästä irti ohjeistuksista vaan sitä vastoin ojentaa otsa kurtussa fiktiivisten henkilöiden käyttäytymistä.

Kun esimerkiksi Sally Rooneyn mainiossa Keskusteluja ystävien kesken -kirjassa päähenkilö haaveilee viikonlopun get awaysta, ensimmäinen ajatukseni on, että kantsiiko teidän nyt just lähteä mihinkään, ehkä kumminkin olisi hyvä odottaa. Tuntuu miedosti urpolta, kun tajuaa eläytyneensä vähän liikaa.

Jiitä taas hikoiluttaa The Wirea katsoessamme, kun huumediilerit hustlaavat kadunkulmilla ilman mitään välimatkojen huomiointia. Miten vastuutonta näinä aikoina!

Tällaista tämä sosiaalinen eristäytyminen ilmeisesti teettää. Onko kellään muulla tullut tarve ojentaa fiktiivisten tyyppien koronakäyttäytymistä? Dear Eki, onx normaalii?