Näin modailen sukupuolittuneita lastenlauluja ja -kirjoja

Lapsemme rakastaa Richard Scarryn kirjoja, ja minäkin tykkään kirjojen kuvituksista ja siitä, miten pitkään niissä riittää tutkittavaa. Voin lämpimästi suositella esimerkiksi Uutta iloista sanakirjaa, jonka kuvista riittää loputtomasti riemua ja uutta löydettävää. Silti en voi ajoittain olla rähisemättä (enimmäkseen sisäisesti) Scarryn kirjojen sukupuolittuneisuudelle. Välillä jätän joitakin kohtia lukematta tai lisäilen omiani.

blogiin89.jpg

Varmaan isäkin muuten diggailee siitä, ettei kompastu legokasoihin olkkarissa. Lisäksi ärsyttää suunnattomasti myös tuo sana ”aina”. Niin varmaan joo, ja mikä tavoite tuo edes on.

Löysin mielenkiintoisen jutun, jossa joku oli vertaillut Scarryn kirjojen vanhoja ja uudempia painoksia, joiden kautta voi seurata sitä, miten Scarry on kuin onkin muuttanut kirjojensa kuvituksia vuosien myötä. Esimerkiksi Uuden iloisen sanakirjan kansikuvassa kokkaavat nykyään äiti- ja isäkani. Myös Mato Matalan sanakirjassa isä tiskailee astioita keittiössä ja äiti valmistaa ruokaa. Toisaalta myös alla oleva kuva on samasta kirjasta.

blogiin90.jpg

”Äitikin on loistava kuski, mutta tänään on isän vuoro ajaa”, lisään yleensä tähän.

Tekstien modaaminen ulottuu myös laululyriikoiden puolelle. Siskollani on tapana laulaa Vaarilla on saari -biisin ”isoveli uhmaa ja aikoo tehdä tuhmaa”-kohdassa, jossa isoveli haluaisi saada käsiinsä puussa olevan harakan pesän, isoveli-sanan tilalla isosisko, ihan vain periaatteen vuoksi. Minä taas laulan Saku Sammakon kosiomatkabiisin kohdassa ”kyllä Hillevi-hiirestä huomataan, ahaa ahaa, että nainen on nainen aina vaan”, että mäntti on mäntti aina vaan, sillä mitäpä Hillevi-hiiren päättämättömyys kumppanin valinnassa hänen sukupuoleensa liittyy. Ihan raivostuttava tuo alkuperäinen säe muutenkin! ”Mistä on pienet tytöt tehty?” -runoa en ole ikinä lapselle lukenutkaan. Se, että pojat on tehty etanoista ja tytöt sokerista, on minusta ihan väsynyt juttu.

Luultavasti muokkailen vielä muitakin arkemme tekstejä vähemmän sukupuolittuneiksi, mutta enempää ei tullut ainakaan heti mieleeni. Oletko sinä muokannut joitakin lauluja tai satuja lapsiyleisölle samasta syystä?

Perhe Vanhemmuus Ajattelin tänään

Kokeilun alla Tee se itse -meikinpoistaja

Ensimmäiset muistoni kookoksesta liittyvät lapsuudenajan yrmeilyyn kylpyhuoneessa. Vihasin lapsena kookoksen tuoksua, enkä suostunut pesemään hiuksiani kookosshampoolla, jota äitini ja siskoni lotrasivat hiuksiinsa tyytyväisinä. Pahanhajuista shampoota seurasivat kai suklaakookospallot ja muut mielestäni kammottavanmakuiset mukaherkut, Bounty-patukoista nyt puhumattakaan. (En edelleenkään ymmärrä, miksi johonkin niin ihanaan kuin suklaaseen pitäisi sotkea kookosta tai vaikkapa appelsiinia.)

En ole aivan varma, milloin kokkani kääntyi, mutta se tapahtui vasta aikuisena. Luulen, että ensimmäiset positiiviset kookosmuistot syntyivät jossakin aasialaisessa ravintolassa, kun vieraalta tuntunut haju ja maku yhtäkkiä yhdistyivät muihin ennalta tuntemattomiin makuihin ja kaikki vain loksahti hurmaavasti paikoilleen. Nykyään lisäilen kookosmaitoa ja -kermaa surutta linssipatoihin, intialaistyylisiin keittoihin ja jopa Pikkutyypin suosikkihernekeittoon. Kookoksen maku on mielestäni loistava, eikä hajukaan enää ellota. Siitä todisteena kylppärissäni komeilee Urtekramin kookosshampoo.

Olen siis pyörtänyt mielipiteeni, ja hyvä niin, sillä kun vanha silmämeikinpoistoaineeni saapui noin puolitoista vuotta kestäneen tiensä päähän, oli aika kokeilla jotakin uutta ja ympäristöystävällisempää, ja se jokin oli mitäpä muuta kuin kookosöljyä! Ostin juuri tovi sitten aimo putelin kyseistä tavaraa ja ajattelin käyttää sitä ihovoiteena, mutta samantien se sopii kokeiltavaksi myös meikinpoistoon. Siirsin ihonhoitoon tarkoitetun öljyn pois keittiössä olevasta kookosöljypurkista ja tämän pienemmän purkin sisältö on pyhitetty meikinpoistoon, ihon rasvaamiseen ja olenpa kuullut öljyn sopivan mainiosti myös sheivaamiseen. Oikeastihan tässä ei ole mitään virallista Tee se itse -elementtiä, koska öljylle ei tarvitse tehdä mitään, vaan sitä voi käyttää ihonhoitoon sellaisenaan. Öljystä tulee kuitenkin enemmän TSI-fiilis kuin kaupasta ostetusta putsarista, ja plussaa on myös se, että ostoksesta ei synny muovijätettä.

blogiin87.jpg

Miten kookosöljy sitten toimii meikinpoistajana? Kerrassaan hyvin. En ole vielä siirtynyt silmämeikissä tai meikkivoiteessa luomukosmetiikkaan, vaan käytössä ovat vanhat kunnon ärjyt rajaustussini ja ripsivärini, mutta kookosöljy ei pidä niitä minään, vaan kevyt pyyhintä poistaa kaiken mennessään. En tällä hetkellä juurikaan meikkaa ihoani, mutta silloin kun meikkaan, kätevintä on käyttää ensin jotakin putsaria (omastani voit lukea tästä postauksesta) ja sen jälkeen pyyhkäistä iho vielä kookosöljyllä. Herkkä ja helposti ärtyvä ihoni on toistaiseksi suhtautunut öljyyn myötämielisesti eikä sen käytöstä ole aiheutunut näppyjä tai ikäviä fiiliksiä iholla. Aika näyttää, miten tilanne jatkuu kun siirrytään talvisiin lämpötiloihin, mutta tällä haavaa aion kyllä jatkaa öljyn käyttämistä hyvilläni ja jättää erillisen meikinpoistoaineen ostamatta.

Poistaako joku muu meikkejään kookosöljyllä? Mikä on suosikkikäyttötarkoituksesi kyseiselle öljylle?

Kauneus Iho Vastuullisuus