Ostoksia ekompaan arkeen

Kävin eilen ostoksilla Ruohonjuuressa, sillä tarvitsin yleispesuainetta ja halusin kalastella myös aiemmin mainitsemiani ripsiväriä ja rajauskynää, ja ajattelin nyt kirjoittaa ostoksiani vähän auki. Ostin 11 eri asiaa, ja kassalle kävellessäni mieleen tuli yhden kaverin kommentti hänen nähtyään lukemani kirjan, jossa esitellään laajasti erilaisia eettisiä ja ekologisia brändejä. ”Tällaiset kirjat vain pahentavat ongelmaa, kun ihmiset ostavat itselleen hyvää omaatuntoa eikä isoihin asioihin puututa.” Ymmärrän kyllä huolen siitä, että eettisten brändien ostaminen voi saada aikaan tunteen, että vihdoin saa törsätä hyvällä omallatunnolla. Hetkittäin sokaistun itsekin ihanien luomukosmetiikkamerkkien tuotteita hiplatessa ja saattaisin päätyä ostamaan jotakin vain sen innostuksen saattelemana.

Väittäisin kuitenkin, että kyseisistä brändeistä kiinnostuneista valtaosa on kiinnostunut nimenomaan vähentämään kuluttamistaan eikä keksimään uusia tarpeita. Itse ainakin haluan ostaa vähemmän ja lisäksi vaihtaa niitä tuotteita, joita koen ainakin toistaiseksi tarvitsevani, vastuullisemmin tehtyihin ja ympäristöystävällisempiin tuotteisiin. Haluan esimerkiksi tiskata astioita tai pestä pyykkiä muullakin kuin pelkällä vedellä ja silloin etsin näihin tarpeisiin paremmin toiveitani ja arvojani vastaavia tuotteita. Maailma ei pelastu kuluttamalla, mutta todennäköistä ei ole sekään, että siirrymme joukolla yhtäkkiä elämäntyyliin, jossa kuluttamisella on hyvin vähän merkitystä. Uskon, että näiden kahden vaiheen välissä on välivaiheita ihan jo siksikin, että ihminen luopuu nihkeästi nauttimistaan eduista (kuten vaikka siitä, että saa pyörittää pesukonettaan milloin haluaa).

Ja en siis tunne tässä nyt mitään tunnontuskia siitä, että ostin pesuainetta, vaan halusin tuoda pohtimani asian esille, koska törmään tämän tästä argumenttiin, että on tyhmää tehdä asia x, koska kuitenkin tärkeämpää olisi tehdä asia y. Haluaisin ajatella, että tässä tapauksessa asian x tekeminen (ekompien ja harvempien tuotteiden ostaminen) voisi johtaa elämään, joka olisi lähempänä y:tä (elämäntyyliä, jossa kuluttamisella on koko ajan pienempi rooli). Mitä sinä ajattelet asiasta? Oletko törmännyt samanlaiseen argumentointiin?

blogiin81.jpg

Ostokseni:

1. Ole Hyvä yleissuihke lime 1200 ml: Aiempi yleispesuaineemme kului loppuun, joten ostin ison täyttöpussin, josta riittää iloa toivottavasti pitkäksi aikaa. En malta olla kommentoimatta, miten nuo Polka Paperin suunnittelemat etiketit ovat niin kauniita ja aivan eri maailmasta kuin yhtiön vanhat shampoopakkaukset, joiden ulkonäkö oli mielestäni hyvin puiseva.

2. Ole Hyvä shampoo raparperi – kaneli 1000 ml: Nykyinen shampooni loppuu ihan kohta, joten ostin täyttöpussin jo valmiiksi. Näyttää siltä, etten siirry palashampoon käyttäjäksi ihan vielä. 

3. Foodin kylmäpuristettu neitsytkookosöljy 1000 ml: Vanha kookosöljypurkkimme kului loppuun jo ajat sitten, joten ostin kunnon pönikän uutta. Aion siirtää tästä osan erillisessä lasipurkissa kylppärikäyttöön ja toinen osa pysyköön keittiössä ruoanlaittoa silmällä pitäen.

4. The Beginnings Tomato Chips with Basil 20 g: Tomaattisipsit kuulostivat hauskalta idealta, ja näissä on vain kolme ainesosaa: tomaatti, merisuola ja kuivattu basilika. Ajattelin, että jos sipsit maistuisivat hyvältä, voisin kokeilla jotakin vastaavaa omassakin keittiössä. Ainakin uunissa paahdetut kirsikkatomaatit ovat mielestäni taivaallisen makuisia. Maistoimme tuotetta, ja sipsit olivat ihan herkullisia, MUTTA: Pakkaus oli ihan järjetön. Ensin iso pahvipakkaus ja sen alla vielä metallinvärinen pussukka, josta 20 g tomaattisipsejä täytti ehkä neljäsosan. Tuntuu ihan tuhlaukselta pakata muutama kuiva tomaatinpala noin suureen pakkaukseen. En aio ostaa tätä tuotetta toistamiseen, koska uunissa paahdetut tomaatit ovat herkullisempia, mutta kulutusmuutoslupaukseni mielessäni kirjoitan kyllä yhtiölle palautetta tästä surkeasta pakkausratkaisusta.

5. Ole Hyvä astianpesuaine hajusteeton 600 ml: Vanha Ecover-tiskiaineemme alkaa vedellä viimeisiään ja muistan lukeneeni verkkokauppa GreenDealin Facebook-päivityksen (2.8.2018), jossa kerrottiin Ecoverin siirtyneen monikansallisen jättiyhtiön omistukseen ja kaupan lopettaneen siksi yhteistyönsä merkin kanssa, joten tuumin, että voisin itsekin etsiä vaihtoehtoisen tiskiaineen. Siirrymme siis seuraavaksi Ole Hyvä astianpesuaineeseen.

6. SIGG Traveler black -pullo 0,6 lt: Ostin nyt ftalaateista ja muista muovista irtoavista aineista luettuani vihdoin oman mukana kulkevan vesipullon. (Tuntuu, että kaikilla muilla on ollut vastaava jo ajat sitten.) Aikaisemmin olen käyttänyt vanhaa muovipulloa, mutta samantien voin siirtyä turvallisempaankin vaihtoehtoon. SIGG-pullot valmistetaan Sveitsissä (tosin muistelen nähneeni Ruohonjuuressa myös sellaisia, joissa oli jokin muu valmistusmaa) ja niiden sisällä on EcoCare-pinnoite, josta ei pitäisi irrota mitään juomaan. Tuotteen sivuilla mainostetaan, ettei sisäpinta myöskään kerää itseensä hajuja ja makuja. Pullolle suositellaan käsinpesua, mitä voi pitää pienenä miinuksena, mutta eiköhän siihen totu.

7. Pana Chocolate Nuts -raakasuklaalevy 45 g: Olemme aloittaneet Jiin kanssa lisätyn sokerin välttelemisen (tietyin elämää helpottavin höllennyksin) ainakin jouluun asti. Motivaattorina tälle toimii se, ettemme halua tarjota Pikkutyypille vielä tuotteita, joissa on lisättyä sokeria, ja vaikka tänä kesänä olikin vielä mahdollista syödä hänen seurassaan jäätelöä ilman, että hän haluaa samaa, tiedostamme, että aikaraja tällaiselle käytökselle alkaa kohta paukkua. Viisainta on siis itsekin vähentää sokerin käyttöä, ja onhan siitä monenlaista hyötyä muutenkin. Katseeni osui tähän raakasuklaalevyyn miettiessäni, olisiko raakasuklaissa todella vähän makeutettuja vaihtoehtoja, joita voisi ajatella syövänsä vähemmän, sitten kun joskus syö suklaata. (Fazerin sinistähän ei voi syödä vain kolmea palaa, olen kokeillut monta kertaa, heh.) Kyseinen raakasuklaalevy on makeutettu tummalla agavesiirapilla ja sokeria on sadan gramman annoksessa 15,6 grammaa (vrt. Fazerin sininen ja 48 g), eli tuote ei ole sokeriton, vaikka siinä onkin vähemmän sokeria. Maistoimme tätä Jiin kanssa ja totesimme, että se oli herkullista, mutta että yritämme välttää myös raakasuklaan kaltaisia vaihtoehtoja ainakin nyt alkuun. Meille on kokemuksen perusteella helpompaa on kieltäytyä kaikesta lisätystä sokerista kuin tehdä runsaasti myönnytyksiä, joten raakasuklaakokeilut jatkunevat myöhemmin.

8. Mable Sustainable Smiles -bambuhammasharjat: Minulla on käytössä sekä sähköhammasharja (hammaslääkärin suosituksesta) että perinteinen vaihtoehto, mutta jälkimmäinen alkaa olla jo niin rääkätyn näköinen, että ostin jo valmiiksi uuden biohajoavan harjan, ja Jiille myös. Pikkutyyppikin saa jatkossa bambuhammasharjan, mutta hänen kaksi hammasharjaansa ovat vielä moitteettomassa kunnossa, joten sellaiselle ei ole nyt tarvetta. Mable-hammasharja pysyy muuten muotoilunsa vuoksi pystyssä, mikä on mielestäni pelkkää plussaa.

9. Lavera Bio Liquid Eyeliner Black: Kävin läpi Ruohonjuuren nestemäiset mustat rajauskynät, ja Laveran nestemäinen rajaus oli ainoa, jossa oli toivotunlainen paksu levityskärki eikä pikkuriikkinen pitkänmallinen sivellin. Ratkaisu oli siis helppo tehdä. Toivotaan, että tuote on laadukas.

10. Avril Le Mascara Volume Noir: Sain Avrilin volyymimaskarasta useamman suosituksen, joten ilahduin löytäessäni sen valikoimasta. En ota sitä ihan vielä käyttöön, mutta kohta kuitenkin. Voisin kirjoitella kommentteja tänne blogiin, kun olen päässyt maskaran kanssa vauhtiin.

Oliko joukossa luottotuotteitasi?

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään Vastuullisuus

Mitä ajatella ftalaateista?

Ftalaatti on sana, jonka muistan kuulleeni vasta muutamia vuosia sitten. Ennakkokäsitysteni mukaan kyseessä ovat esimerkiksi muovipakkauksista kehoon päätyvät yhdisteet, joille altistumme arjessa jatkuvasti. Mitä ne tarkalleen ovat ja mitä perusjampan tulisi niistä tietää? Yhden naisen tutkimusryhmäni antoi Googlen laulaa.

Mitä ftalaatit ovat ja missä niitä on?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivujen mukaan ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä, joissa aromaattiseen ftaalihappoon on kiinnittynyt kaksi hiilivetyryhmää. Niitä käytetään PVC-muovien pehmentämiseen ja esimerkiksi lääketablettien päällystämiseen. Altistumme niille etenkin ravinnon, mutta myös muovi- ja hygieniatuotteiden kautta. Tuotteita, joissa on ftalaatteja ovat esimerkiksi liimat, elektroniikka, rakennusmateriaalit, hygieniatarvikkeet, pakkausmateriaalit, lelut, vahat, maalit, painomusteet, lääkeaineet, ruoka-aineet ja tekstiilit. Ruoista ftalaattien lähteitä ovat erityisesti rasvaiset ruuat, kuten maitotuotteet ja rasvat sekä jonkin verran myös lihatuotteet. ”Ftalaatit voivat päätyä ruokaan ympäristöstä, prosessoinnin yhteydessä tai pakkauksesta. Joillekin ftalaateille voi altistua myös ihon kautta, ja haihtuville ftalaateille hengitysilman kautta”, THL:n artikkelissa kerrotaan.

Miksi ftalaatit herättävät huolta?

Ftalaattien epäillään häiritsevän ihmisen hormonitoimintaa. THL:n sivujen mukaan ftalaateille altistuminen on liitetty lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, keskivartalolihavuuteen ja kohonneeseen rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin. Syy-yhteyttä altistumisen ja haittavaikutusten välillä ei ole kuitenkaan vielä varmennettu. Kalevan artikkelissa THL:n erikoistutkija Hannu Kiviranta toteaakin ftalaattien tutkimisen ihmiskehossa olevan vaikeaa, koska niillä on niin nopea puoliintumisaika (THL:n artikkelin mukaan joistakin tunneista vuorokausiin) ja koska ne ovat niin monimuotoisia. THL:n artikkelissa kerrotaan ftalaattien hajoavan nopeasti ympäristössä ja elimistössä, joten ne eivät kerry ravintoketjussa. Koska ftalaatteja on lähes kaikkialla ympärillämme, ihminen altistuu niille joka hetki.  Tässä Ylen artikkelissa Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari toteaa, että vaikka monien kemikaalien aktiivisuus yksittäisinä olisikin heikko, emme osaa ennustaa niiden yhteisvaikutuksia.

Keillä on riski altistua liikaa?

THL:n artikkelin mukaan terveen aikuisen altistumisesta ftalaateille ei aiheudu merkittäviä terveysriskejä. Koska altistumista tapahtuu niin paljon päivittäin, joillakin kuluttajilla ja etenkin lapsilla ftalaattien päivittäinen hyväksyttäväksi määritelty raja saattaa kuitenkin ylittyä. Lisäksi tiettyjä lääkkeitä käyttävät ihmiset saattavat altistua normaalia enemmän. Työterveyslaitoksen tiedotteen mukaan myös remontoinnin yhteydessä saattaa altistua vanhoille, nyt jo kielletyille ja hedelmällisyyttä haittaaville ftalaateille (DBP, BBP ja DEHP). Nämä vanhemmat ftalaatit voivat vahingoittaa sikiön kivesten ja ulkoisten sukuelinten kehitystä raskauden aikana, joten raskaana olevan tulee välttää töitä, joissa voisi altistua niille.

Kuka valvoo ftalaattien määriä ja laatua suomalaisissa tuotteissa?

REACH on Euroopan unionin kemikaaliasetus, jonka tarkoitus on rekisteröidä Kemikaaliviraston tietokantaan ne aineet, joita EU:n alueella käytetään tai joita alueelle tuodaan. Asetuksessa määritetään, kuinka yritysten on kerättävä tietoa käyttämiensä aineiden ominaisuuksista, arvioitava niiden vaaroja ja rekisteröitävä aineensa. Voit lukea asetuksesta lisää täältä.

Tukesin artikkelin mukaan ”EU:n REACH-asetus rajoittaa tiettyjen vaarallisten aineiden käyttöä sellaisenaan, seoksissa tai esineissä. Suomessa Tukes valvoo REACH-asetuksen noudattamista markkinoilla olevissa tuotteissa, ja Tulli maahantuotavissa tuotteissa.”

Esimerkiksi tässä Kemikaaliviraston tiedotteessa on mielenkiintoista tietoa siitä, mitä tutkimuksissa on tullut ilmi. Sen mukaan 20 prosentissa tutkituista leluista oli vaarallisia DEHP-ftalaatteja. Prosenttiluvusta ei pidä tehdä suoria päätelmiä, sillä mielestäni luin jostakin, että tutkittavaksi oli valittu erityisesti sellaisia leluja, jotka herättivät huolta jo lähtökohtaisesti.

blogiin78.jpg

Kalevan artikkelin mukaan vanhoissa leluissa on hyvin todennäköisesti nykyään kiellettyjä ftalaatteja ja niiden määrä on melkein sama kuin tuotteen ollessa uusi. Suloinen vanha kylpyleluni taitaa siis jäädä lelukaapin uumeniin.

Kuinka arjessa tulisi toimia, jotta välttäisi turhia riskejä ftalaattien saannissa?

Ruoka: Ruokaa ei kannata säilyttää tai lämmittää muoviastioissa, vaan suosia esimerkiksi lasisia säilytysastioita. Huffington Postin artikkelin mukaan etenkin rasvaisiin ruokiin päätyy helposti pakkausmateriaalien kemikaaleja. Saman artikkelin mukaan luomuruoan syöminen on myös hyvä keino välttää ftalaatteja, koska niitä on esimerkiksi torjunta-aineissa. Kannattaa tsekata myös Kemikaalicocktail-blogin artikkeli siitä, miten syrjäyttää muovi keittiöstä.

Vaatteet: HS:n vuoden 2014 artikkelin mukaan ftalaatteja on etenkin paitojen (myös lasten) painatuksissa ja niitä välttääkseen kannattaa ostaa Öko-tex-sertifioituja tuotteita, sillä sertifioitujen merkkien vaatteissa haitallisten kemikaalien käyttöä on rajoitettu.

Meikit: Meikkien suhteen kannattaa välttää hajusteita sisältäviä tuotteita, sillä Huffington Postin artikkelin mukaan sanat fragrance tai parfum tarkoittavat melkein aina, että tuotteessa on ftalaatteja.

Lelut: Kuningaskuluttajan artikkelin mukaan vanhempien tulisi kiinnittää huomiota erityisesti leluihin, joita lapsi laittaa suuhunsa. Artikkelin mukaan lelujen kemikaalimäärien säätely alkoi 1990-luvulla, ja sitä ennen ftalaatit olivat jo laajassa käytössä. Vanhoihin leluihin kannattaa suhtautua siis varauksella.

Vältteletkö ftalaatteja ja muita hormonihäiriköitä ja millä keinoin?

 

Hyvinvointi Terveys Vastuullisuus