Tag: olennaisismi

Vuorossa kliseisiä latteuslauseita, jotka ovat lässytysviboistaan huolimatta totta: Suurin osa elämästämme on arkea. Arjen toimivuuteen kannattaa siis satsata. Arjesta saa toimivampaa muuttamalla tapoja, jotka toistuvat viikoittain. Jos saat säästettyä aikaa epämiellyttäviltä jutuilta, aikaa jää enemmän tärkeille ja olennaisille jutuille. Vaikka muuten olemme aika erilaisia, samaistun onnellisuudesta ja tavoista kirjoittaneeseen Gretchen Rubiniin siinä, että minunkin aivoni […]

Taas on tullut aika kriittisen silmän kiertää huusholliamme ja etsiä poistettavaksi sellaista, mitä en/emme tarvitse. Toteutan siis kolmenkymmenen päivän minimalismipeliä, mutta etenen etananvauhtia poistopäivä per viikko periaatteella. Jos haluat simultaanitoteuttaa haasteen kanssani, niin tervetuloa, mukaan ehtii vielä! Ensimmäisen postaukseni voit käydä tsekkaamassa täällä. Viikko 2 Mitkä: Voilà, kaksi kirjaa, joille ei taida olla enää käyttöä: […]

On aika startata minimalismipeli, josta uhosinkin jo tässä postauksessa. Homman nimi on siis se, että kuukauden ajan poistaa kodistaan tarpeettomia tavaroita, niin että ensimmäisenä päivänä poistaa yhden esineen, toisena kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen. Olen tehnyt tämän homman kerran aiemminkin, ja se toimi hienosti eikä poistoon joutunut yhtään sellaista asiaa, jolle olisi oikeasti ollut […]

En ole koskaan ollut kova tyttö väsäämään kesälle suunnitelmalistaa. Syy on mielestäni selkeä: Miksi edes laskea kynää paperille, kun kesä täyttyy hyvisasioista ilmankin! Kesällä valvominen, ystävien näkeminen ja luonnossa tunnelmoiminen  tapahtuvat yleensä aika pakottamatta. Myös mahdolliset festarisuunnitelmat ja matkahaaveet niksahtavat kohdilleen ilman erityisiä listauksia. Miksi siis tuoda suorittamisen siipalettakaan asiaan, mikä jo toimii ihan itsestään? […]

Yksi blogini ensimmäisistä teksteistä oli kirjoitus, jossa kerroin laskeneeni viikossa tekemäni usein toistuvat asiat ja päässeeni lopputulokseen, että teen jatkuvasti noin kolmeakymmentä eri asiaa. Toki arjessa on tilaa poikkeuksillekin, mutta alati toistuvien tekemisten määrä oli enemmän tai vähemmän 30. Tuosta kirjoituksesta on nyt kulunut nelisen kuukautta ja uskon tekemisten olevan edelleenkin aika samoissa lukemissa, mutta […]

Mökkielämä on ihmisen parasta aikaa, sanon minä. Olemme olleet mökillä ehkä viisi päivää (päivientaju on jo kadonnut) ja minkäänlaisia haaveita poistumisesta ei ole. Nytkin istun verannalla muun perheen nukkuessa päivätorkkuja ja rauhan rikkoo vain ajoittainen salaatistani kiinnostunut ampiainen, yli lentävä villihanhi tai kaukainen moottoriveneen jyly. Välillä terassin alla rapistelee myös naapurimökin (eli sukulaisten) koira, joka […]

Vaikka kannatan ylimääräisen hörsön karsimista elämästä ja olennaiseen keskittymistä, arjessamme on osa-alueita, joihin karsiminen ei ulotu ihan samalla kädellä kuin muihin. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, yksi näistä osa-alueista on kirjallisuus. Lukeminen on myös juuri sitä olennaista ja hyvää tekevää ajankäyttöä, josta emme haluaisi karsia, vaikka pikkulapsiarki väistämättä sen määrään vaikuttaakin. Kun aikaa lukemiselle on vähän, […]

En koe olevani tulisieluinen minimalisti, mutta kuten blogin esittelytekstistäkin selviää, olen kiinnostunut olennaiseen keskittymisestä ja turhan hörsön karsimisesta, joten siinä mielessä olen vähintäänkin minimalismista kiinnostunut henkilö. Meillä kotona se on näkynyt esimerkiksi siten, että olemme ennen ja jälkeen Pikkutyypin syntymän koittaneet välillä karsia (välillä pelin muodossakin) kaapeista meille tarpeettomia juttuja, jotka joko voisivat tuottaa jollekin […]

Ystäväni sen tietävät – minua ei välttämättä ole helppo saada kiinni. Olen juuri se ärsyttävä tyyppi, joka pitää kännykässään mieluiten valintaa ”Täydellinen hiljaisuus” ja soittaa takaisin sitten kun itselle sopii tai vastaa WhatsApp-viestillä. Whatsapp onkin sovellus, jolla minut saa parhaiten kiinni ja jota vilkaisen yleensä puhelinta katsoessa. Olen siis ihan tavoitettavissa, mutta vain omilla ehdoillani. […]

Kuten mainitsinkin jo viime viikon perjantain muovijätepostauksessa, ajauduin viime viikolla ensimmäiseen blogikriisiin. (No okei, ensimmäiseen, ellei säännöllisiä ”Apua, blogini on olemassa ja julkinen!”-minikauhukohtauksia lasketa.) Nyt on aika kertoa, mitä päässäni silloin liikkui. Torstaiaamuna toimitin Pikkutyypin kanssa ihan tavallisia arkiaskareita, kun yhtäkkiä mieleeni tuli kammottava ajatus: entä jos ihmiset lukevat tätä blogia kuin piru raamattua ja […]