Käytöstavat kateissa

Tapani mukaan juoksen hiki hatussa bussiin. Eletään aamuyötä, kello on noin 5:25. Yleensä en tähän aikaan törmää keneenkään. Tällä kertaa samalla tiellä asuva rouva vaeltaa aamutakissaan postilaatikolle. Heidän talonsa kohdalla katson rouvaa ja sanoen ”huomenta!” Rouva katsoo minua takaisin, ehkä ihmetellen, kuka olen ja ennen kaikkea, miksi tervehdin häntä. Ei sanaakaan takaisin.

Muutaman minuutin päästä hyppään bussiin ja kuten tapoihini kuuluu; toivotan kuskille hyvää huomenta. Vastaukseksi saan vain möllöttävän katseen. Kohautan olkapäitäni.

Samantapaisia tilanteita tulee viikoittain vastaan kymmeniä. Milloin yritän aloittaa small talkia kanssani samassa hississä olevan kanssa saamatta minkäänlaista reaktiota takaisin, milloin kannan kahta painavaa kauppakassia ja edessäni kulkeva ihminen läväyttää kaupan oven suoraa naamalleni, milloin olen nousemassa lentokoneeseen, kun joku selkeästi tönäisee minua, mutta ei edes vaivaudu katsomaan taakseen, saati sitten pahoittelemaan…

En vain voi lakata ihmettelemästä, missä ovat ihmisten käytöstavat? Jos minä tervehdin sinua, miksi et voi tervehtiä takaisin, vaikka et minua tunnistaisikaan? Jos näät, että takanasi tulevalla on painavat kantamukset tai vaikkei olisikaan, onko kohteliasta antaa oven pamahtaa kiinni toisen nenän edestä? Kaikkein uskomattominta on se, ettei asiakaspalvelija tervehdi asiakasta takaisin, vaikka asiakas tervehtii häntä, etenkin, kun asiakaspalvelijan pitäisi aina pyrkiä tervehtimään ensin! En ikimaailmassa ole se asiakas, joka on ensimmäisenä huomauttamassa pienimmistäkin asioista, mutta useamman kerran olen meinannut huomauttaa esimerkiksi juuri bussikuskeille siitä, etteivät he tervehdi takaisin. Missä tynnyrissä nämä ihmiset ovat oikein kasvaneet? Kysynpähän vain. Mainittakoon vielä, että aivan yhtä törkeää on olla tervehtimättä asiakaspalvelijaa, joka toivottaa sinut tervetulleeksi. Eivät asiakaspalvelijatkaan ole mitään robotteja, joita ei tarvitse tervehtiä takaisin.

Miten ihmeessä joku edes kehtaa olla tervehtimättä, kiittämättä tai pyytämättä anteeksi? Miten?! Ymmärrän, ettei aina voi olla hyvä päivä, mutta kyllä sen useimmiten huomaa, onko kyse vain huonosta päivästä vai käytöstapojenpuutteesta.

Minut saa näkemään punaista se, miten paljon tässä maailmassa on itsekeskeisiä, itsestään liikaa luulevia, huonotapaisia ihmisiä, joilla on aina suu mutrulla, satoi tai paistoi. Pari viikkoa sitten postasin Insta Storyyni asiaan liittyen. Sain monta viestiä, joissa oltiin asiasta samaa mieltä. Tiesipä eräs fiksu ihminen sanoa, että paras vastine huonolle käytökselle on ylenpalttinen ystävällisyys. Se voi saada nämä käytöstavattomat ihmiset miettimään omaa käytöstään. Tämä on aivan totta. Välillä vain mietin, hävettääkö näitä ihmisiä ollenkaan? Sietäisi.

PS. Toivottavasti ymmärsitte, että puhun tekstissä vain ilmiselvistä tilanteista. Asia on aivan eri, jos toinen ei esimerkiksi kuule tervehdystä eikä siksi vastaa, asiakaspalvelijalla on toinen asiakaspalveltavanaan tms.

Kommentit (2)
  1. Tää on kyllä niin totta! Mun on vaikee kans ymmärtää miten ihmiset Suomes kehtaa ees olla vastaamatta tervehdykseen!? Etenkin asiakaspalvelijat!! 😀 Monessa muussa maassa on ihan normia sanoa hyvää päivää tuntemattomillekin kadulla!

    1. Naulankantaan!! En vain voi ymmärtää…:D Pitäisi olla normi se, että toisille ollaan ystävällisiä ja omataan hyvät käytöstavat, mutta välillä tuntuu, että enemmistö Suomessa on näitä huonotapaisia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *