Viime viikonloppuna äiti kysyi, haluaisinko lähteä hänen mukanansa päiväksi mökille. Jonkin aikaa mietittyäni, päätin hypätä autoon kohti kesämökkiä. Päivästä tuli kokonaisuutena mukava ja olen onnellinen, että lähdin, sillä viimeisin mökkipäiväni taisi olla vuosi sitten. Kuitenkin, tuo päivä sai minut jälleen pohtimaan, miten en totta tosiaan ole elementissäni ollessani maalla, mökillä tai muuten vain kaukana kaupungista.

Niin kauan, kun kykenen muistamaan, suurkaupungit ovat kiehtoneet minua. Pienestä asti olen juossut kesämökillä pörriäisiä ja muita ötököitä pakoon ja ajatus siitä, että kaikki on kaukana, on lähinnä tuntunut ahdistavalta. 17-kesäisenä hakiessani vaihto-oppilaaksi USA:han, kuten varmaan useimmilla, sijoitushaaveissani olivat New York ja Los Angeles. Kumpaankaan en sijoittunut. Sen sijaan, päädyin Houstonin esikaupunkiin nimeltä Katy. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa vaihtarivuottani ymmärsin, että Katy oli paikka minua varten. Suurkaupungin hulina ulottui sinne juuri sopivasti, koulussamme oli peräti 3500 oppilasta ja kaikki palvelut, mitä ikinä saatoitkaan toivoa, olivat saatavilla.

Hieman yli puolenvälin jälkeen vaihdoin isäntäperhettä, minkä yhteydessä myös asuinpaikkakuntani vaihtui. Uuden paikkakunnan pienuus jysähti tajuntaani, kun havaitsin naapurissamme asuvan aasin tai viimeistään ensimmäisenä kouluaamuna, kun tien yli kävellä jolkotti lammas. Alkujärkytyksen jälkeen yritin nähdä asian positiivisesti; ainakin nyt saisin kokemusta kahdesta täysin erilaisesta asuinpaikasta Amerikassa ja kuka tietää, ehkä rakastuisin tuohon paikkaan ikihyväksi. En voi sanoa niin käyneen. Olen kiitollinen tuosta kokemuksesta, mutta se jääköön yhteen kertaan. Toisia ahdistaa jatkuva hälinä ja se, että naapuri asuu liian lähellä. Minua taas ahdistaa ajatuskin siitä, että astuessani ovesta ulos, näen pelkkää peltoa ja lähimpään elokuvateatteriin täytyy ajaa 30-40 minuuttia.

En voi väittää, etteikö tyynellä järvellä veneily aurinkoisena kesäpäivänä kuulosta varsin rentouttavalta, mutta kun tähän yhtälöön lisätään parikymmentä hyttystä korvanjuureen inisemään ja yksi pään ympärillä vähän väliä pyörivä ampiainen, kuvailisin kokemusta ennemminkin stressaavaksi rentouttavan sijaan. Monesti aika kultaakin muistot ja kuvittelen luonnon rauhan paljon miellyttävämmäksi, kuin se sitten osoittautuukaan. Tämä johtuu kaiketi myös siitä, että osa minusta haluaisi olla yksi niistä, jotka osaavat nauttia moisista kokemuksista siitäkin huolimatta, että olen kaupunki-ihminen. Viime sunnuntainakin mökillä ollessamme, rantauduin aluksi laiturille ottamaan aurinkoa tyytyväisenä, mutta auringon mennessä pilveen ja ötököiden kömmittyä koloistaan, en yht äkkiä osannutkaan nauttia päivästä yhtä paljon. Postauksen kuviin taisi kesäinen tunnelma tallentua juuri sopivasti, mutta näissä ei näy sitä, kun ampiaispelkoisena (melkein voisin kutsua sitä fobiaksi) väänsin itkua ampparin jahdatessa minua ollessamme kävelyllä.

Joskus ajattelin, että iän myötä oppisin arvostamaan pienien paikkakuntien tunnelmaa, rauhaa ja sitä, että kaikki tuntevat kaikki. Ei sillä, että voisin tässä puhua vanhana ja viisaana, olenhan minä vasta kohta 24-vuotias. Silti ajattelin, että tähän ikään mennessä, tai vähintäänkin asuttuani pienellä paikkakunnalla, hihkuisin jo riemusta päästessäni luonnonhelmaan, ehkä jopa telttailemaan! Voi olla liian aikaista sanoa, mutta aloin jo pohtia, tulenko ikuisesti olemaan se tyyppi, jonka paikka ei ole kaukana kaupungin vilskeestä. Ehkä tilanne tulee vielä muuttumaan sitten jos/kun on omia lapsia ja 23-vuotias minäni on kasvanut vielä kymmenisellä vuodella. Toistaiseksi sisäinen pienen kylän tyttöni piilottelee vielä. Nähtäväksi jää, tuleeko se koskaan esiin.

Tällaisia mietteitä tänään. Jotenkin itsestä aina tuntuu, etten saa ilmaistua itseäni tarpeeksi selkeästi, joten toivottavasti saitte ajatuksesta kiinni. Toivon myös, ettei kukaan, joka näistä asioista tykkää, pahoita mieltään. Tarkoitus oli pohtia vain omaa suhtautumistani asiaan eikä sanoa pahaa sanaa pienistä paikkakunnista, mökkeilystä tai mistään muustakaan. 🙂

1. On täysin ok kieltäytyä, jos siltä tuntuu.
2. Se, että yrittää miellyttää kaikkia, on loputon suo.
3. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä.
4. Joskus olisi viisasta ajatella tunteen sijasta järjellä.

5. Kaikella on jokin tarkoitus. Et ehkä ymmärrä sitä hetkellä, jolloin jotain tapahtuu, mutta ennenpitkään asia tulee valkenemaan sinulle.
6. Mene ja nää maailmaa. Se tulee avartamaan ajatusmaailmaasi enemmän kuin uskotkaan.
7. Asiat elämässä eivät aina suju suunnitelmien mukaan, mutta virheistäkin voi saada kallisarvoisia opetuksia.
8. Älä tuhlaa aikaasi ihmisiin, jotka eivät arvosta sinua. Usko tai älä, tulet kyllä löytämään elämääsi ne sinulle oikeat ihmiset.

9. Asioista ei kannata huudella liikaa etukäteen.
10. Varsinkin yksin matkustaessa, kannattaa varata mukaan tarpeeksi käteistä ja kaksi eri korttia siltä varalta, että toinen kortti lakkaa pelittämästä.
11. Asiat tapahtuvat juuri silloin kun niiden kuuluukin.
12. On totta, että luonne on paaaljon ulkokuorta tärkeämpi.

13. Mielipiteille kannattaa antaa mahdollisuus muuttua.
14. Uskalla tuntea kaikkia tunteita.
15. Yritä parhaasi arvostaa nykyhetkeä, silloin kun se on eikä vasta sitten, kun sitä ei enää ole.
16. Kaikkeen tottuu. Aina.

17. Joskus hulluimmatkin haaveesi voivat käydä toteen.
18. Uskalla poistua välillä mukavuusalueeltasi ja ottaa riskejä.
19. Tee elämästäsi sinun näköisesi.
20. Kaikkea voi oppia, mutta jotkut asiat vaativat kärsivällisyyttä.

21. Joskus on täysin okei syödä paketillinen jäätelöä kerralla tuntematta syyllisyyttä.
22. Perusterveellinen ruokavalio kuitenkin kannattaa, sillä siitä tulee hyvä olo.
23. Älä koskaan ajattele: ”ei tuo voi tapahtua minulle”. Kaikki voi tapahtua myös sinulle.
24. Elämää ei kannata suunnitella liian pitkälle etukäteen.

25. Älä luota uusiin ihmisiin sokeasti.
26. Arki tulee lopulta vastaan kaikkialla.
27. Poikkeuksia lukuunottamatta kannattaa olla uskollinen omalle tyylilleen. Näin tulee harvemmin hutiostoksia.
28. Liikunnan suhteen kannattaa löytää se oma juttu eikä miettiä, mitä muut tekevät. Jos pallopelit tuntuvat pakkopullalta, mutta kuntosali ei, treenaa salilla! Kaikki lajit eivät sovi kaikille.

29. Pitkien päiväunien jälkeen herää kiukkuisena! (Ainakin minä, heh.)
30. Tarpeen tullen kannattaa aina käyttää aurinkorasvaa, ettei ole illalla rapu, jonka on vaikea kääntyä sängyssä…
31. Elämä osaa yllättää.
32. Epärehellisyydellä ei pötki pitkälle.

33. Ainainen lomailu ilman rutiineja ei pidemmän päälle ole kovin hauskaa.
34. Jos mielessä on jotain, mitä pitäisi tehdä, kannattaa tehdä se heti, sillä muuten tekemätön asia vain vaivaa mieltä.
35. Lentoliput, junaliput jne. kannattaa tarkistaa tarkasti moneen kertaan. Muuten voi käydä esimerkiksi niin, että 2 tunnin välilaskun sijaan sinulla onkin 24 tunnin välilasku, etkä ole huomannut asiaa… Nimimerkillä: kokemusta on.
36. Älä vertaile itseäsi muihin jaksamisen tai minkään muunkaan suhteen. Me kaikki olemme omia uniikkeja yksilöitämme.

37. Olet vahvempi kuin tiedätkään.
38. Joskus saatamme esimerkiksi erilaisten elämäntilanteiden vuoksi erkaantua meille tärkeästä ihmisestä. Yhteyden uudelleen löytämiselle kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus.
39. Myös arjesta kannattaa parhaansa mukaan tehdä hauskaa eikä jatkuvasti elää viikonlopun odotukselle.
Ja viimeisenä: 40. Elämä on aikas hurjan lyhyt asioiden murehtimiseen. Jos teit virheen, jos joku sanoi sinulle pahasti, jos suunnitelmat menivät pieleen… unohda se ja mene elämässä eteenpäin. Murehtiminen etenkin jälkikäteen on turhaa ajanhukkaa varsinkin, jos asialle ei ole enää mitään tehtävissä.