Lähes päivittäin mietin, miten paljon helpompaa elämä olisi, jos osaisi olla täysin välittämättä muiden mielipiteistä. Erityisen painuvasti mieleeni ovat jääneet yläasteajat, jolloin murrosikä oli kovimmillaan ja tuntui, kuin ympärilläni olevien ihmisten mielipiteet minusta olivat yhtä suuri kuin kuka minä olen. Onneksi olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään, ettei se niin mene. Muutenkin itsevarmuus on karttunut roimasti sitten noiden aikojen. Silti, jos vaikka huomaan jonkun lopettaneen seuraamiseni Instagramissa, tuntuu hetken todella pahalta ja mietin, mikä minussa on vikana? Miksei tuo ihminen enää halunnut seurata juttujani? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Moisten ajatusten päässä pyöritteleminen on kuitenkin loputon suo ja faktahan on se, ettei meistä kukaan tule koskaan miellyttämään kaikkia. Siinä missä joku saattaa pitää tuottamaani sisältöä ärsyttävänä, joku toinen voi tykätä postauksistani suuresti.

Viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt sisäistää, miten tärkeää on olla vain oma itseni, tykkäsivät kaikki sitten siitä tai ei. Someen postaan niitä juttuja, jotka minua kiinnostavat ja joista minä pidän. Aikanaan uskon niiden myös löytävän oman yleisönsä, yleisön, jota ne aidosti kiinnostavat. Ja miksi minä edes haluaisin jonkun seuraavan minua, jota postaukseni ärsyttävät tai eivät muuten vain inspiroi? Tätä olen kysynyt itseltäni monesti. Tiedän myös, että somen ihmeellisessä maailmassa on monta Instagrammaajaa, bloggaajaa, Tubettajaa jne. joiden sisältö on laadukasta ja varmasti monelle mieleen, mutta ei minulle henkilökohtaisesti eikä tämä tee heistä huonoja siinä, mitä he tekevät.

Olen pääasiallisesti puhunut tässä nyt vain somesta, mutta näitä samoja ajatuksia voi soveltaa mihintahansa muuhunkin. Miksi minun tarvitsisi esimerkiksi hengailla ihmisten seurassa, joiden kanssa ei oikein klikkaa tai henkilökemiat eivät kohtaa? Siitä tulee vain paha mieli ja on hankalaa olla oma itsensä. Mielummin ympäröin itseni ihmisillä, joilta saan hyvää energiaa ja itsevarmuutta, vaikka piiri olisikin hiukan pienempi.

Pahimmillaan muiden mielipiteistä välittäminen saattaa estää tekemästä jotain; uuden harrastuksen aloittamisen, kauan haaveena olleen räväkän hiustenvärin, muuton ulkomaille, oman yrityksen perustamisen… mitä näitä nyt on. Onneksi olen aina ollut suht lujapäinen minulle tärkeiden asioiden kanssa, mutta omalla kohdallani, mikäli olisin antanut muiden mielipiteiden painaa vaakakupissa liikaa, minulla tuskin olisi nyt parisuhdetta. Monella kun luotto kaukosuhteisiin ei lähtökohtaisesti ole kovin kova. Todennäköisesti opiskelisin myös alaa, joka minua ei kiinnosta pätkääkään vain, koska nyt vain kuuluu heti lähteä opiskelemaan.

Vaikka en anna muiden päättää siitä, mitä elämässäni teen tuntuu pahalta, kun tulee sellainen olo, että joku epäilee minua tai päätöksentekokykyäni ja luulee tietävänsä paremmin, mikä minut tekee onnelliseksi ja viitsii vielä sanoa sen ääneen.

Liian usein annan muiden mielipiteiden päästä ihon alle. Liian usein tulee myös vertailtua itseään muihin ja haettua hyväksyntää. Olisi hienoa, jos jonain päivänä pystyisi vain ja ainoastaan keskittymään omaan tekemiseen piittaamatta siitä, mitä muut tekevät tai ajattelevat. Uskon, että näin yltäisi myös parhaimpiin tuloksiin.

Ihailen kovasti ihmisiä, jotka vain itsevarmasti porskuttavat eteenpäin oli tilanne mikä hyvänsä. Eniten elämässä pelkään, etten uskalla lähteä toteuttamaan omia unelmiani, koska en pidä itseäni riittävän hyvänä. Voin paljastaa teille salaisuuden; Jonain päivänä haluaisin ainakin osittain tehdä töitä valokuvaajana. Ainakin nyt on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä. Ikuinen esteeni on kuitenkin se, etten itse pidä itseäni kyllin hyvänä ja siten ajattelen, etteivät muutkaan pidä. Pelkään, että minulle ja kuvilleni nauretaan. Nähtäväksi jää, pääsenkö koskaan noiden ajatusten yli.

Tuli näistä postauksen kuvista mieleen, että minulla on mielessä muutama ehkä hieman outokin asuste/vaate, jotka eivät mielestäni ole koskaan sopineet minulle. Ajattelin, että näistä voisi saada aikaan hauskan postauksen.

Haluan kuitenkin alkuun sanoa, että tarkoitukseni ei ole haukkua itseäni, saati sitten kannustaa muita sellaiseen. 🙂 Kaikki mainitut jutut ovat myös nykyään sellaisia, joita oikean yksilön kohdalle sattuessa puen mielelläni päälleni.

Tässä ne tulevat:

Aurinkolasit – Kyllä, aurinkolasit ovat aina olleet sellainen asuste, jonka en ole kokenut sopivan minulle. Monesti olen elämäni aikana kuitenkin päätynyt sellaiset ostamaan, mutta ne ovat jääneet olemattomalle käytölle, koska mielestäni olen näyttänyt niin tyhmältä aurinkolasit päässä. Kuvissa näkyvät lasit ostin Monkista ennen reissua ja nyt minusta tuntuu, että olen vihdoin löytänyt mieleiset aurinkolasit!!

Pipot ja lippalakit – Varsinkin lippikset ovat nounou. (EDIT: Tajusin, että ennen Baker boy -tyylinen hattukin oli nounou-listalla, mutta viime syksynä päätin, että ostan sellaisen joka tapauksessa. Nyt minulla on niitä kaksin kappalein ja juurikin syksyllä ne olivat kovassa käytössä!) Jotkut pipot näyttävät mielestäni päässäni ihan kivalta, mutta en silti koe minulla olevan mikään kaunis pipopää, hah.

Sirot kengät – RAKASTAN muhkeita, korkeapohjaisia lenkkareita enkä tiedä, miten joskus elin ilman niitä. Mielestäni ne imartelevat jalkojani oikealla tavalla. Sirot kengät taas eivät imartele jalkojani omasta mielestäni laisinkaan. En keksi hyvää esimerkkiä siroista kengistä, mutta tässä kohtaa sirolla en tarkoita normaalia lenkkaria, vaikka muhkeiden lenkkareiden jälkeen nekin tuntuvat aika mitättömiltä. Sanotaanko, että tykkään, jos kengät ovat ennemmin hieman leveähköt vs. kapeat.

T-paidat – Viime vuosina olen jonkin verran lämmennyt näille, mutta oikeastaan läpi koko elämäni olen vältellyt T-paitoja. Edelleen T-paidan pitää olla oikean mallinen ja laatuinen, jotta viihdyn sellaisessa. Tällä hetkellä hakusessa onkin kiva, valkoinen T-paita.

Siinä olivat neljä ensimmäisenä mieleen tullutta vaatetta/asustetta. Joskus voisin vastapainoksi tehdä vastaavan postauksen, johon puolestaan listaisin juttuja, jotka mielestäni näyttävät hyvältä päälläni.