Heippa ihanat!

Minulla on olleet superkivat muutama päivää. Alunperin minun oli tarkoitus olla torstaista perjantaihin vapaalla töistä, mutta sattumien seurauksena päädyinkin perjantaina töihin. Eipä se oikeastaan haitannut, sillä perjantai-aamuvuoro on lempparivuoroni ja lauantain sain vapaaksi.

Torstaisen vapaapäiväni starttasin aloittamalla Gossip Girlin tuotantokaudet alusta. Iltapäivällä kävimme ystäväni kanssa Ratinan Sandrossa syömässä ja vaihtamassa tuoreimmat kuulumiset. Maistelimme kahta eri annosta ja joimme tarjoilijan suosittelemaa inkiväärillä maustettua Kombuchaa. Olin juonut Kombuchaa monesti aikaisemminkin, mutta aina hieman karttanut tuota inkivääriversiota – aivan turhaan! Olisin voinut kumota toisenkin tuolaisen pienen pullon. Olen yleensä aika tarkka palvelun suhteen. Kiinnitän paljon huomiota siihen, millaista palvelua eri paikoissa saa ja ärsyynnyn, mikäli joudun asiakkaana olemaan se ns. pirteämpi ja ystävällisempi osapuoli. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? En siis ole mikään vaativa asiakas ja ”erikoisin” kysymykseni monesti on: ”onko teillä kauramaitoa tms?” mutta odotan, että minua palvellaan ystävällisesti ja hymyillen, sillä myös asiakkaana koen olevani sellainen. Tästä pääsenkin pitkien selittelyiden kautta siihen, että Sandrossa palvelu oli jälleen erinomaista, 10/10, ehkä jopa 11/10!

Kuten sanottu, perjantai oli työpäivä, jonka jälkeen otin vain rennosti ja nukuin myöhäiset päiväunet. Lauantaina puolestaan treffasin ystäväni kanssa. Kävimme syömässä ja parissa eri paikassa kahvilla. Ystäväni oli myös lupautunut kuvaamaan minua. Vaikka minulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä pakkassäähän, oli kiva pitkästä aikaa kuvailla kunnolla! Tuli todella inspiroitunut olo ja hyvä mieli varsinkin, kun tulos miellytti ja saatiin paljon aikaan. Mielestäni parasta ajanvietettä on myös kuvien editoiminen ja sen parissa loppuillan vietinkin. Tämän päivän lailla seuraavat viisi päivää kuluvatkin jälleen töiden parissa! Toivottavasti teilläkin oli/on ollut oikein rentouttava viikonloppu! Ihanaa uutta viikkoa. <3

Monille uusi vuosi tarkoittaa uusia kujeita ja ehkä jopa lupauksia muutoksista tiettyjen asioiden kohdalla, liittyivät ne sitten terveyteen, läheisiin, uraan, omaan asenteeseen tai mihintahansa. En ole koskaan perustanut uuden vuoden lupauksista. Toki vuodenvaihde on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, pitäisikö asioille tehdä jotain, mutta omalla kohdallani koen, että mikäli tällaiselle muutokselle on tarvetta, voin tehdä sen koska vain.

En voi sanoa vuoden 2019 tulevan olemaan muutosten vuosi, sillä moni muutosta kaipaava asia elämässäni ei juuri nyt ole omissa käsissäni. En siis voi luvata muutosten tänä vuonna tapahtuvan, voin vain toivoa ja odottaa niin. Yritän kaikkeni olla asettamatta tälle vuodelle liian suuria odotuksia, mutta täytyy sanoa, että petyn, mikäli elämäni ei tänä vuonna koe suuria muutoksia. Liian kauan olen kävellyt tätä samaa oravanpyörää ajoittaisilla uusilla twisteillä.

En oikeastaan koskaan ennen ole ottanut turhia paineita siitä, millaista vauhtia muut menevät elämässään eteenpäin. Olen ollut tyytyväinen omaan tahtiini ja omaan elämääni. Jo hetken on kuitenkin tuntunut siltä, että yht äkkiä muut suhahtavat ohitseni kilpa-auton lailla ja minä vain räpiköin. Turhauttavinta on se, etten voi kuin odottaa. Tulen varmasti kertomaan aikeistani täällä blogissakin tarkemmin sitten, kun alkaa tapahtua. Toistaiseksi en uskalla, sillä pelkään sen tuovan huonoa onnea. Sen voin kuitenkin sanoa, etteivät tämän hetkiset suunnitelmani ole jälleen kovin perinteiset, tai ainakaan pari seuraavaa suunnitteilla olevaa askeltani eivät ole.

Olisivatpa asiat niin yksinkertaisia, että tekisin vain uuden vuoden lupauksen ja against all odds toteuttaisin sen. Mutta nyt, ei auta kuin odottaa.