Moikka ihanat! Vasta kun pääsin sanomaan, että voisin postata vaikka joka päivä, tuleekin viikon postaustauko. Pahoittelut tästä!

Paneudutaanpa siihen, mitä tämän menneen viikon aikana on tapahtunut…

1. Marraskuu alkoi! Whaaat, miten voidaan elää jo marraskuuta?! Voitteko uskoa?
2. Kävimme ystäväni kanssa Mama Bearissa maailman parhaalla puuroaamiaisella. Tältä aamulta postauksen kuvatkin on otettu! Tällaiset kohtaamiset ovat aina kivoja piristyksiä arjen keskellä.
3. Töissä meillä oli eräs päivä työhyvinvoinnin edistämiseksi ilmaisutaidollinen puolituntinen. Kouluaikoina rakastin ilmaisutaitoa ja nyt sain taas muistutuksen siitä, miten hauskoja tuollaiset harjoitukset ovat!

4. Lauantaina näin extempore ystävääni iltakahvittelujen merkeissä ja jaksoimmekin kahvitella ihan kello 23 saakka.
5. Sunnuntaina puolestaan kävimme äitini kanssa Tampereen idyllisellä Tallipihalla kiertelemässä pitkästä aikaa.
6. Tallipihalta ostin aivan taivaallisia merisuklaalla maustettuja suklaita/tryffeleitä Texasiin viemisiksi, sillä haluan ehdottomasti, että poikaystäväni maistaa niitä! Ne ovat NIIIN HYVIÄ.
7. Hankin vihdoin Viaplayn, jotta voin katsoa Empirea. Tuon sarjan parissa olenkin kuluttanut viime päivinä vähän liiankin monta tuntia.

8. Yksi päivä taisin saada jostain syömästäni lievän ruokamyrkytyksen, sillä vatsani voi huonosti aamiaisesta lähtien. En kyllä ymmärrä, mistä tämä ruokamyrkytys oikein pöllähti paikalle, sillä olen yleensä aika tarkka siitä, että kaikki syömäni on syömäkelpoista enkä pysty syömään mitään, minkä epäilen esimerkiksi menneen vanhaksi. Kaikki aamiaissmoothieni ainekset olivat siis ehdottomasti vielä syöntikelpoisia. No, ei kai auta muu, kuin myöntää tappioni!
9. Sain taas yksi yö vain kolme vaivaista tuntia unta ja seuraavana yönä neljä. Tiedättekö sen tunteen, kun on järkyttävän väsynyt, mutta silti uni ei vain tule? Argh. Asiaa ei yhtään auta se, että tunnun saavan kaikki parhaat ja ”parhaat” ideat juuri ennen nukkumaanmenoa. Olen menettänyt todella paljon unta viime aikoina sen vuoksi, etten voi lakata miettimästä erilaisia kuvaideoita. Yritän aina kertoa itselleni, etten sillä hetkellä voi alkaa niitä toteuttamaan, joten miksi en vain nukkuisi, mutta kun se ei ole niin yksinkertaista… Eilen puolestaan sain päähäni, että haluan alkaa höpöttelemään Insta Storyssa ja haluan aloittaa sen heti aamulla. Olin siitä niin innoissani, etten saanut unta, mutta aamulla se ei enää tuntunutkaan niin hyvältä idealta. 😀
10. Powausta on tullut yksi suosikkikahviloistani Tampereella. Ei ehkä mikään kodikas hengailupaikka, mutta ihan jo sijainninkin vuoksi siellä tulee käytyä usein.

11. Yksi päivä kaadoin kuvausten lomassa vahingossa kahvia valkoiselle kauluspaidalleni. Hädissäkin pyyhin paperilla kahviläikkiä pois ja pelästyin, että paita olisi pilalla. Mutta mitä ihmettä, nyt paidassa ei näy jälkeäkään kaatamastani kahvista, vaikka se ei ole vielä edes käynyt pesussa!
12. Olen fiiliksissäni kuunnellut ”A Star is Born” -leffan Soundtrackia, vaikka en ole nähnyt elokuvaa. I-ha-na.
13. Se fakta, että matkani on enää kahden viikon päässä on alkanut oikeasti iskeä tajuntaani!!
14. Ostin pitkästä aikaa meikkejä. En ole vielä käyttänyt niitä, mutta lähinnä hankinkin nuo perusmeikit sitä varten, jos joskus tulee sellainen olo, että haluaa laittaa vähän jotain extraa. Normaalissa arjessa viihdyn hyvin ilman meikkiä.
15. Varasin myös ajan elämäni ensimmäiseen ripsien värjäykseen. Jännä nähdä huomaako sen jälkeen muutosta.
16. Jätin Halloweenin juhlimatta, kuten joka vuosi. Ainoa vuosi, jolloin vietin Halloweenia oli se vuosi kun olin USA:ssa. Rehellisesti sanottuna minua hieman ärsyttää se, että Suomeen pitää tuoda kaikki nämä tällaiset juhlat, jotka eivät varsinaisesti kuulu tänne. Halloween nyt vielä menee, mutta en ymmärrä, miksi meilläkin on Black Friday, kun meillä ei ole kiitospäivää? Siksi, että kaupat myisivät enemmän, mutta mikseivät mielummin keksisi jotain täysin uutta myynnin edistämiseksi? Kylläpä tuli saarna. 😀

Sellaista tänne! Mitä teidän elämiinne kuuluu? Viettäkää ihana viikonloppu ja mikäli on stressiä, yrittäkää edes hetkeksi unohtaa se mokoma pirulainen. Palataan. <3

Kuvat: Julia S. (kuvat minusta), minä // Editointi minä

Viime vuosina olen alkanut kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota siihen, miten paljon vallitseva vuodenaika ja säätila vaikuttavat mielialaani. Ennen luulin syysmasennuksen olevan vain myytti, mutta joka vuosi se iskee minuun uudelleen. Tämä syksy tosin on sujunut yllättävän sutjakkaasti ehkä juuri siksi, että olen pitänyt itseni jokseenkin kiireisenä. Ehkä myös siksi, että valoa ja lämpöä on riittänyt normaalia pidemmälle syksyyn.

Tänä syksynä valokuvaus on ehdottomasti ollut yksi suurimmista syistä siihen, että hyvä fiilikseni on säilynyt, ehdoton henkireikäni. Pimeyden lisääntyessä olen alkanut muistaa, miten vähän aikaa valokuvaukseen minulla tulee olemaan, kun aina on pimeää. Toki sitten täytyy vain käyttää enemmän luovuutta ja voihan pimeässäkin kuvata. Kuitenkin, se ei ihan ole sama asia. Varoitin jo poikaystävääni siitä, että meidän täytyy sitten kuvata Texasissa ollessani niin paljon, että kuvia riittää koko loppuvuodeksi! 😀

Saattaa olla sattumaakin, mutta aina tähän aikaan vuodesta elämäni on mennyt syystä tai toisesta alamäkeen. Keväisin ja kesäisin elämä on puolestaan hymyillyt. Tämä sama kaava on toistunut jo useamman vuoden, minkä vuoksi aina syksyisin varaudun automaattisesti pahimpaan. Katsoessani tämän postauksen kuvia, jotka otimme pari viikkoa sitten, voin tuntea lämmön kasvoillani. Sitten palautan itseni tähän hetkeen; kasvoni tuntuvat kalpeilta, kylmiltä ja silmäpussini painavat väsymyksestä. Vaikka kello lyö aamuyhdeksää, sisällä on pimeää. ”Tätäkö tämä tulee olemaan seuraavat kuukaudet?”, ajattelen.

Olin ennen henkeen ja vereen talvi-ihminen, mutta nämä viime vuodet ovat kääntäneet pääni. Vaikka kuinka elämässä tai ihan vain arkipäivässä tulisi vastoinkäymisiä, on paljon helpompi stempata itseään silloin, kun sää ulkona suosii ja aurinko paistaa. En minä silti syksyä ja talvea laisinkaan inhoa. Niissä on monia hyviä puolia, kuten aina niin ihana joulunaika, kodikkaat TV-illat, pukeutumismahdollisuudet, talven lumikinokset ja syksyn väriloisto!

Tänä vuonna en haluaisi antaa pimeydelle periksi. Haluan taistella sitä vastaan, tehdä entistä enemmän niitä juttuja, joista nautin, ottaa kuvia varastoon aina, kun voin. Jos teillä on syysmasennuksen ehkäisyyn jotain hyviä vinkkejä, niin antaa tulla tännepäin! Minäkin tulen jakamaan omia vinkkejäni, mikäli onnistun tässä tehtävässä.

Kuvat: Vilma Suhonen // Editointi: minä