Mekkoja, kuoharia ja ystävyyttä
Vaikka muuten en äitiyspiireissä pyörikkään, niin nyt pitää kyllä ehdottomasti hehkuttaa tätä porukkaa, jonka olen Lilyn kautta löytänyt ja jotka ovat ottaneet minut kunnon karhunsyleilyynsä. Helmikuun mekkoiltamat olivat minulle ensimmäiset, mutta ehdottomasti tahdon jo seuraaviin! Juttua piisasi ja kaikilla oli hauskaa! Tälläisestä ystävyydestä minä perustun; vaikkei nähtäiskään pitkiin aikoihin kasvotusten, voi aina tavatessaan jatkaa siitä mihin viime kerralla jäätiin! Kuunnellaan ja keskustellaan, jaetaan ideoita ja sanotaan omat mielipiteet ilman turhaa arvostelua tai äitien sotaa!
Parasta mielenvirkistystä olikin siis viikonloppuna suunnata Tampereelle, ottaa laukkuun pullo kuoharia ja pukeutua mekkoon. Porukassa olen hieman hiljaisempi, mutta se ei estä minua nauttimasta tunnelmasta ja muiden juttujen kuuntelusta. Tarjoilut olivat taas mitä mainioimmat, kiitos niistä! Seuraavalle kerralle lupaan leipoa jotain hyvää, eikä silloin tule olemaan muuttoa samalla viikolla!
Olin ensimmäinen joka siirtyi lepäämään, muiden jäädessä yläkertaan vielä puimaan ajankohtaisista ja ei-niin-ajankohtaisista asioista pikkutunneille saakka. Pullo kuoharia teki tehtävänsä ja aamulla appelsiinimehu maistui mitä mainioimmalta! Voiko tästä pöytäkattauksesta tulla mitään muuta kuin ähky, kysyn vaan! Kaikkea tuli maistettua ja vielä santsattuakin!
Iltapäivällä kotimatkalle lähdettiin Sillypääntsin kanssa, poiketen vielä Nanson outletissa ostoksilla.
Kiitos ihanaiset!
Muiden tunnelmat phocahispidan, Rosannan, Emmin, Iksun, Ella F:n, LauraEm:n ja Sillypääntsin blogeissa.
Kuvat: Rosanna, Emmi, Sillypäänts ja phocahispida.
Munkin mielestä ystävyydessä on tärkeää juuri se, että sen arvoa ei mitata siinä nähdäänkö joka päivä, vaan että nimenomaan juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. 🙂 Ensi vuonna uudestaan! <3