SIMPLE VIBES

18.12.2017 pilvi a.

Jo oli aikakin

Moi! Otsikolla viittaan sekä talon valmistumiseen että paluuseeni blogin pariin. Olen minä kylläkin kesäkuun jälkeen about kerran kuussa tullut päivittämään tätä blogia, mutta tekstit ovat aina vaan jääneet kesken… Olen kirjoittajana hävyttömän hidas ja mahdoton pilkunviilaaja. Se on aika huono yhdistelmä, vallankin kun aika ja energia ovat olleet kortilla viimeisen puolen vuoden ajan. Pitkään oli myös sellainen vaihe, etten halunnut ollenkaan puhua, saatika kirjoittaa, koko talosta. Elimme suunnillen elokuuta, kun tämä työmaa rupesi tuntumaan loputtomalta. Vähän väliä meiltä kyseltiin, joko asumme uudessa kodissa. Oli ihanaa, että niin monia kiinnosti, mutta jestas kuinka kismitti vastata joka kerta kielteisesti. ”Ehkä ensi kuussa”.

Olimmehan me Nikon kanssa hiukan höperöitä, kun männä talvena kuvittelimme viettävämme juhannusta valmiissa Pilvilinnassa. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, varsin innokkaita talon rakentamisen ensikertalaisia kun olimme. Tosin aika tehokkaasti juhannuksen jälkeen tuo innokkus alkoi hiipumaan, onneksi ei sentään olemattomiin! Kovin paikka oli se, kun meidän lattia ei ottanut valmistuakseen. Meille tuli koko taloon 60x60cm laattalattia, joten se oli jo lähtökohtaisesti melko verkkaisesti etenevä työvaihe. Me myös heräsimme aivan liian myöhään miettimään, kuka sen lattian laatoittaisi. Kesä on kovinta rakentamisen aikaa, joten laatoittajien kalenterit olivat jo niin täynnä, ettei meidän ”pikku homma” kenellekkään enään oikein mahtunut (meidän toivomaan ajankohtaan). Liekö sitten säälistä, takkamme muurannut työmies suostui laatoittamaan lattiamme; jossain välissä. Muutama muukin epäonninen muuttuja tähän lattiasoppaan saatiin vielä sekoitettua. Alun alkaen kun olimme laskelmoineet lattian valmistuvan heinäkuun puoleenväliin mennessä, valmistuikin se lähes puolitoista kuukautta myöhemmin. Poikkeuksellisen hermoja raastava tämä viivästys oli siksi, että kaikki olennaiset eteenpäin vievät työvaiheet eivät voineet alkaa ennen lattian valmistumista. Toimettomiksi emme kuitenkaan jääneet, lattiaa odotellessa esim. maalasimme talon kertaalleen ulkopuolelta. Ompa sekin nyt tehty!

Lattian valmistumisen jälkeen se todellinen loppukiri vasta sitten alkoi. Vaan niin ne kuukaudet, töiden, harrastusten, merkkipäivien sun muiden parissa hujahti silmänräpäyksessä. Life happened. Yhtäkkiä olikin lokakuu, rakentamisen aloittamisesta oli vierähtänyt kokonainen vuosi. Meidän loppukiri olikin hitaasti mutta varmasti etenevää sorttia. Tai ainakin Nikon osalta. Minä hypin jo siinä vaiheessa seinille, rupesin epäröimään lähes jokaista materiaali-, väri- ja kalustevalintaamme. Ahdistuin, kun tajusin, että meidän täytyy laittaa ihan kamalat muoviset kulmalistat. Sitten en muka osannut enää tehdäkkään yhtään mitään. Pilkunviilaaja-Pilvi oli vauhdissa, luuli pilaavansa kaiken mihin koskisi. Niin, Nikolle tässä täytyy hattua nostaa, hänen ansiostaan tämä projekti on loppuun asti viety. Niin päättäväisesti hän taloamme rakensi joka ikinen päivä. Ihan oikeasti, hänen vapaapäivänsa kesältä ja syksyltä on valehtelematta yhden käden sormin laskettavissa. Ja kun partner in crime on tällainen sekopää stressipeikko, niin voi vaan todeta, että on se huikee!

Marraskuun alussa uskaltauduimme lupamaan, että kerrostalokämppäämme pääsee uusi vuokralainen muuttamaan heti joulukuun ensimmäisenä. Kiirehän siinä meinasi vielä syntyä. Niko teki töissä pitkää päivää koko kuukauden, joten viimeiset raksahommat ja pakkaaminen olivatkin minun kontollani. Jännitti niin paljon, että yöunet olivat katkonaisia ja naama kukki! Marraskuun viimeisenä sunnuntaina muutimme lähestulkoon kaikki kamat jo valmiiksi uuteen taloon. Kolme yötä nukuimme tyhjässä kämpässä ilmapatjalla, kuumeisesti odottaen viimeista sineettiä. Lopputarkastusta. Taisipa olla yksi elämäni huojentavimmista päivistä, kun talomme läpäisi tuon tarkastuksen, vieläpä vailla moitteita! THE PILVILINNA ON SIIS VIRALLISESTI VALMIS, viimeistäkin jalkalistaa myöten!!! En oikein vieläkään osaa sanoiksi pukea tätä tunnetta.. Edelleen on aika epätodellinen olo siitä, että saa asua täällä. Omassa kodissa. Itsetehdyssä, uudessa omakotitalossa. Päälimmäisenä mielessä leijailee kiitollisuus. Että tällainen on edes mahdollista. Ja eihän tässä voi muuta, kun olla kertakaikkisen ylpeä. Meistä. Oli meinaan kohtalaisen haastava DIY-projekti.

-Pilvi

p.s. ne kulmalistatkin oli loppujen lopuksi tosi OK!!

Puheenaiheet Ajattelin tänään

6.6.2017 pilvi a.

Voidaanko siirtää juhannusta?

Viime aikojen polttava puheenaihe meidän residenssissä on ollut Pilvilinnan valmistumisen ajankohta. Ja ompa siitä kiinnostunut moni muukin! Juhannustahan olimme tuossa matkanvarrella ajatelleet hyvänä päämääränä. Jopa ihan mahdollisenakin. Nyt olemme kuitenkin huomanneet, että juhannus saisi sittenkin olla kuukauden verran myöhemmin. Olemme juuri siinä vaiheessa, että urakan valmiiksi saaminen on yhtä aikaa niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Valmista pintaa ja tulosta on jo ihan silmien edessä, mutta sitten kun rupeaa listaamaan tekemättömiä työvaiheita, niin niitä onkin yllättävän paljon. Siksipä teemme hommia nyt sillä mentaliteetilla, että valmistuu kun on valmistuakseen. Ainut pikku harmitus tässä on se, kun näillä näkymin emme saa taloa muuttotarkastus-kuntoiseksi kesäkuun loppuun mennessä, siirtyy muutto automaattisesti elokuulle. Ennen tuota tarkastustahan ei virallisesti taloon saa muuttaa, ja muuttotarkastukseen tarvittavat kaupungin työntekijät ovat tunnetusti heinäkuun lomalla. Mutta, hutiloimaan emme rupea, ja yöt vietetään mieluusti nukkuen, eikä äkäisenä ja väsyneenä työmaalla. Sitä paitsi, yksi kuukausi sinne tänne..Vaikka odottavan aika on pitkä, niin ehkäpä me tuon vielä kestämme.

Aikaisemmin kauheistelin savottaa, jonka joutuisimme käymään oikeanväristä seinämaalia etsiessämme. Hakemamme harmaan sävy löytyi sittenkin vaivattomasti. Etsimme tikkurilan värikartoista neljä mieluisimman tuntuista vaaleanharmaata, vain kahdesta sävystä sai tehtyä pienet testi-maalipurnukat. Ilmeisesti kaikkia sävyjä ei pysty sekoittamaan ihan pieniksi, parin desin ”testereiksi”. Meidän onneksemme löysimme niistä kahdesta testimaalista sen oikean. Toinen oli seinälle läntättäessä ilmetty lila. Toinen oli taas täydellinen, raiksas, viileä vaaleanharmaa. Olimme hyvin huojentuneita, kun pääsimme niin helpolla. Reilu viikko, ja seinät olivat maalattu.

Vesieristeet on lääsitty. Takka on piippuineen päivineen valmis. Siitä tuli suuri ja upea. Vieläkin meinaan tehdä tuosta takasta oman postauksen. Katsotaan nyt, saadaanko sitä juttua odotella kuukausi, vai kaksi. Hah. Viimeisin valmistunut homma on sisäkaton panelointi; Niko siis voitti meidän kattotaiston. Meille tuli nyt valkoista mdf-paneelia. Tappio ei ollut karvas, ja draamalta vältyttiin, kun minä suosiolla otin järjen käteen. Olisihan se minun haluamani valkoinen tasapintainen katto ollut miljoona kertaa työläämpi tai kalliimpi, pahimmassa tapauksessa molempia. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, koska valitsimme kaikista kapeimman paneelimallin. Kauhukuvani olisi ollut leveä mdf-paneeli, koska minusta se näyttää vähän kun olisi laminaattilattia nivottu kattoon. Tiedostan tämän olevan jyrkähkö mielipide, minulla on joitain hassuja sisustuspäähänpinttymiä, tämä yksi sellainen!

Ennen sisäkaton panelointia meillä oli muutaman viikon taantumamainen vaihe. Ei ollut oikein sellaista kunnon urakkaa, vaan piti tehdä kaikkia tyhmiä ja turhan tuntuisia juttuja. Esim. ketä kiinnostaa, onko meidän autotallin tai varaston seiniä ja kattoja maalattu?!?! Minulla meni hermot, kun mitkään asuintilojen olennaiset asiat eivät edenneet ollenkaan. Nikolla meni hermot kun minä kypsänä aikuisena nurisin jatkuvasti siitä, kun motivaatio ei millään riittäisi mihinkään turhanpäiväsiin hommiin. Nyt jälkiviisaana voin tietysti taas todeta, että hirmu hyvä, kun ne tylsät jutut tuli tehtyä. Ei tarvitse niille enään suoda ajatuksia, saatika aikaa.

Muutaman päivän ajan olemme nyt pakertaneet kattolistojen parissa. Aikamoista mallailua ja nyhjäystä. Nurkkapolitiikka menee minulta täysin yli hilseen, joten käytännössä minä olen vain pitänyt listan toisesta päästä, kun Niko on hoitanut kaiken muun. Hauskintahan tässä oli se, että minä pätevänä kerroin Nikolle, miten kannattaa tehdä mitäkin. Olinhan joskus koulussa listoja kiinnitellyt, ja olipa vissiin ihan käyttökelpoisia neuvojakin. Vaan ei meinannut nauru loppua, kun tomerana koitin itse tehdä, ja kohta huomasin, että sehän menee ihan päin p……….

-Pilvi

Puheenaiheet DIY Ajattelin tänään