Hei, minulla olisi tässä sellainen kahden viikon tiivistelmä. Ensimmäisenä tahdon kertoa, että Pilvilinna on nyt kokonaan ulkoa päin valmis! Tai on ollut reilun viikon ajan, eihän se toki ollutkaan enään kuin pientä viilausta vailla, mutta nyt se on ihan kokonaan totta. Arkkitehtimme teki myös aivan hiljattain valmiusastetodistuksen, ja sen mukaan Pilvilinnan valmiusaste on 50%. Tuntuu käsittämättömältä, että olemme jo puolessa välissä. Olemme ruvenneetkin jo pikkuhiljaa elättelemään toiveita, josko pääsisimme jo kesän mittaan kotiutumaan, ehkäpä juhannussaunalle? Saa nähdä miten käy. Töitä saa ainakin paiskia hartiavoimin, jos aiomme ujon toiveemme toteuttaa.
Rakennusmies kaksikkomme teki vielä viime viikolla ikkunasmyygit, ja tasoitti talon sisällä olevan soran. Nyt he ovat pikku breikillä Pilvilinnasta. He palaavat seuraavan kerran hommiin, kun pääsevät muuraamaan autotallin ja asuintilan välisen seinän, joka siis paloturvallisuus-syistä muurataan kokonaan harkoilla. Sitä ennen on vielä ainakin tiedossa lattian betonivalu, mikä tapahtuukin jo ensiviikolla. Vietimme viime viikon loppupuoliskon latomalla valun alle jääviä eristeitä, styroksilevyjä. Ehkä ärsyttävin työvaihe tähän mennessä, koska inhoan styroksin ääntä. Saan siitä sellaiset iljettävän laatuiset kylmät väreet. Minun ei tarvitse kuin ajatella sitä ääntä, ja olen ihan kananlihalla. Toinen asia, josta sain styroksissa tarpeekseni, oli se sytroksisilppu. Niitä levyjä täytyi siis leikellä ja trimmailla oikean kokoisiksi, ja sen trimmailun sivutuote on hyvin sähköisesti latautunut pikku styroksisilppu. Silppu tykkäsi tarrata vaatteisiin. Silppu halusi välttämättä mukaan kotiinkin. Puistelu oli hyödytöntä, koska silppu hyppäsi aina vain takaisin. Imuroimme kotona sillä viikolla neljä kertaa.
Tämän viikon päähommana on ollut betonin sisään jäävän raudoituksen asennus. Vielä ennen lattiavalua vedetään lattialämmitysputket. Meille tulee vesikiertoinen lattialämmitys, joka lämpeää sähköllä. Maalämmöllä toimiva lämmitys olisi ollut muuten kaikin puolin mielekkäämpi vaihtoehto, mutta jouduimme sen hylkäämään, koska sen alkukustannukset olisivat olleet meille liian suuret. Pilvilinnaan kaivettiin kuitenkin sellaiset varaukset, että maalämpöön pystyy halutessaan helposti vaihtamaan.
Sitten hyppään vielä takaisin viime viikkoon, koska olimme Nikon kanssa lomalla. Nikolla oli männävuosien pitämättömiä kesälomia, ja minulla oli taas talviloma. Minusta oli aivan mahtavaa pitää lomaviikko heti kiireisten joulun ja uudenvuoden jälkeen. Suosittelen. Styroksiruljanssista huolimatta pääsin palautumaan kunnolla ehkä vuoden raskaimmista työviikoista. Tuli taasen huomattua, kuinka pienistä ja yksinkertaisista asioista se hyvä mieli ja olo syntyivätkään. Aloitin lomaviikkoni siivoamalla meidän kämpän ja vaihtamalla puhtaat lakanat. Ainakin minulle puhdas koti, ja puhtaisiin lakanoihin käpertyminen ovat ehtoina rentoutuneeseen olotilaan. Ihanaa oli hitaat aamupalat, ja kun oli aikaa juoda päiväkahvia, ja ylipäätänsä se, että aikataulutetun päivän sijaan oli vain löyhät aikaraamit. Tajusin myös juuri, että ne aikaraamit taisivat kylläkin muodostua aika pitkälti siitä, milloin minulla oli nälkä. Hah, ei huono.. Lisäksi mieltäylentäviä juttuja olivat pitkät aamulenkit koiran kanssa, vaikka nukuttikin pidempään, ja salilla käynti. Niin, ja ne rapsakat pakkaskelit!! Iltaisin saikin hyvillä mielein lösähtää sohvalle. Aloitimme Nikon kanssa katsomaan netfliksistä Frendejä. En muistanutkaan niiden olevan niin hauskoja, naurattaa ääneen vähän väliä. Minun on muuten aina pakko taputtaa mukana siinä tunnarin taputus-kohdassa, ken Frendejä katsonut, tietänee mitä tarkoitan..
Yhteenvetona vinkit simppelien vibojen lomaviikolle: siivoa, nuku, syö, harrasta liikuntaa, syö, katso Frendejä.
–Pilvi
