Asun nyt 24 neliön yksiössä, enkä kaipaisi neliötäkään enempää. Itse asiassa kaikki on juuri niin täydellistä, että ei-niin-salaa haaveilen ihan oman vastaavan asunnon ostamisesta tästä taloyhtiöstä. Mä taisin innostua futoneista sen jälkeen kun luin Fumio Sasakin kirjan Goodbye, things. Jollakin tavalla mua jäi kiehtomaan sellainen äärimmäinen asioiden yksinkertaisuus sekä sen mukanaan tuoma eufoorinen vapauden ja […]

Tulipas tehtyä hyvää ruokaa! Taas vähän sillä periaatteella, että joitakin juttuja nyt kaapista piti saada poistoon, kuten tomaatti, kevätsipulia, fetaa ja jämä pestoa. Koko pestopastalla itsellään on mulle juuret Berliinissä. Siellä meillä oli aina silloin tällöin tapana tehdä ruuaksi vain pastaa ja lisätä siihen valmispestoa. Tätä teen aina edelleen joskus, sillä se on nopeaa ja […]

Viime aikoina mun mielessä on pyörinyt elämän keskeneräisyys ja muuttuvuus. Se hankaluus mitä mun niin usein on vaikeaa hyväksyä, ettei mikään ole pysyvää. Löysin tuohon kuitenkin hetkellistä rauhaa. Sillä ainoa joka on pysyvää on minuus. Siis tietoisuus. Ainoa johon voin nojata on siis vain minuus. Se on ja pysyy. Se mikä on ja pysyy, siihen […]

Kun mun ystävä totesi ”sä haluat elää sellaista eurooppalaista elämää”, mulle nousi hymy kasvoille. Niin tosiaan, niin mä taidan halutakin. Saaden jonkinlaisen nimen sille haahuilulle mistä mä tykkään. Oikeastaan se kuvastaa melko hyvin sitä mun käsitystä hyvästä arjesta juuri nyt. Nauttien siitä, että toisella puolen tietä on oma kantis sekä kaupungin isoin puisto, mutta ettei […]

Hyvästelin vanhan egoni lopullisesti muutama viikko sitten. Tavallaan haluaisin hurraa huutaa, että no nyt ollaan vapaita kaikesta tästä ja ihan itse. Kunnes tajuan, että niin, no, mullahan on vaan uus ego. Ehkä tää on vaan sitä, mitä mun tietoisuus ei ole vielä onnistunut käsittelemään. Kovasti se koittaa raksuttaa, mutta edessä tuntuu olevan tulppa. Jotenkin hyppy […]

Luulin, että jaksamiseni olisi parempaa. Luulin, että musta ois mukavaa palata töihin. Toisaalta luulen, että tarvitaan vaan aikaa tottua taas rutiineihin. Tai että, taidan vain yrittää uskotella itselleni niin. Arvelin joskus, että yritän vain havitella jotakin suurta tunteakseni onnellisuutta, enkä ajatellut sen olevan tervettä. Nyt mä ymmärrän, etten tarvitse muuta kuin sen, että mä näen […]

Mietin, mitä ohitse kulkevat ihmiset miettivät. Jos he vaan tietäisivät että ei, minä en pakottanut tähän ketään vaan joku voisi sanoa jopa toisinpäin. Jos tuo kuusivuotias olisikin se kaiken esimerkki. Aika vaikuttava esimerkki olisikin. Berliiniläinen kuusivuotias, joka haluaa lauantai-iltana kerätä roskia kadulta. Ja minä tunsin ylpeyttä. Yllätystäkin, kuinka mukavaa se itse asiassa olikaan. Muutos on […]

Mä harjoittelen astiastoni kanssa sitä uutta minää. Vanha minä haluaisi heittää kaikki pois ja käydä ostamassa ne enemmän ”minua ilmentävät” kipot indiskalta. Kuten pari postausta sitten kirjoitin, muutos on hidas prosessi. En siis herää vain yhtenä aamuna muuttuneena ja täydellisenä versiona siitä, mitä haluan. Hiljalleen voin kuitenkin kulkea sitä kohti. Tehdä sen yhden, sitten toisen, […]

Jokunen vuosi sitten oli kova juttu puhua fomosta. Ja mulla on jäänyt tuosta ajasta fiilis siitä, kuinka sitä pitäisi opetella sietämään. Että se näkökulma oli ennemminkin syyttävässä, että no kun se instagram ja ko ne muut. Yks päivä mulla tuli mieleen, mutta ehkä jos fomo onkin totta. Että ei ne muut vaan itse. Ettei itse […]

Muista, että muutos – niin kuin elämä yleensä – on matka. Puhutaan taas niistä ällöttävistä kliseistä, jotka on totta. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Itsekin olen taivaltanut minimalismin parissa jo jotakuinkin kolme vuotta, mutta silti riittää taivallettavaa. Asioita, joita kohti kulkea, jotka ottaa osaksi minutta, parempaa minuutta. Se on sitä kehitystä, kasvua, siten myös merkityksellisyyttä. […]