YKSINKERTAISTAMINEN – PROJEKTI VAI ELÄMÄNTAPA

Suosituimmat postaukseni liittyvät pika-apuun kaaoksen selättämiseen. Minusta tämä on jopa hiukan surullista. Ihmisiä kiinnostaa päivälehtimäinen self-help-opastus entä pureutuminen syvemmälle mielen syövereihin. (Tai ehkä syy löytyy kirjoittajasta, heh?)

Mutta tämä varmaankin erottaa kaksi lukijakuntaa – projektilla asiaan suhtautuvat, jotka kohtaavat työnannon useamman kerran elämässään ja oikeasti maailmaa kyseenalaistavat elämäntapa haaveilijat.

Jos asiaan suhtautuu projektilla, olettaa, että olisi joskus valmis. Se on harhaluulo. Emme todellisuudessa ole koskaan valmiita.

Silloin oikeastaan vain jumiutuu. Itseään ei kunnolla kohdata, sen sijaan etsitään apua omiin ongelmiin, joita ei edes alun alkaen tunnisteta. Silmissä siintää ehkä seesteinen minimalisti koti, jota ei kuitenkaan koeta omaksi. Etsitään vain jotakin uutta ja parempaa, ymmärtämättä miksi. Miksi?

Sillä tavarat ovat kaikkea muuta kuin vain tavaroita ja kuluttaminen kaikkea muuta kuin vain kuluttamista.

Jos miksi kysymykset jätetään kysymättä, raivaus jättää toistamaan itseään. Silloin kaapit putsataan päällepäin turhasta, vielä silti vaikeinta turhaa nurkkaan jättäen. Vaikeinta turhaa, joiden kohdalla oikeasti joutuisi pysähtymään, kohtaamaan sekä arvottamaan oman elämänsä. Tilaa luodaan, mutta taas täytetään vuoden aikana uudella ajatuksettomalla mielihalujen täyttämisellä – kunnes on taas uuden projektin aika.

Voiko pyörästä siis edes irrottautua muuten, kuin muuttamalla tapaansa elää?

Silloin ei toisin puhuta enää vain tavaroiden raivauksesta.

Puhutaan kaiken raivauksesta.

Viimeksi:

6 X ASIA JOISTA HALUAISIN VIIS VEISATA – JA VEISATA

Lue myös:

MILLAINEN KULUTTAMINEN ON NORMAALIA?

7 SYYTÄ VÄHENTÄÄ ROINAA

PÄIVÄ, JONA VALITSIN YKSINKERTAISEMMAN ELÄMÄN

TAVARAN TODELLINEN HINTA ON ELÄMÄSI

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *