Tag: hidastaminen

Tässä sitä ollaan taas. Minä ja aurinko. Tai aurinko, joka menee menojaan. Kauniisti, kunnes jäljellä ei ole enää muuta kuin pimeyttä. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Taisi olla valloillaan tämä sama tunne silloinkin. Elviksen Can’t Help Falling in Love ja sitä rataa. Kostuneiden silmien tyhjentämä sydän painaa kunnes aurinko kaappaa syleilyynsä. Viime puoli vuotta olenkin […]

Olen taas siellä, missä tiedät. Katsomassa heitä, mitkä tiedät. Ihmisiä. Menemässä ja tulemassa, toteuttamassa missiota. Maailman tärkeintä, mutta kuitenkin mitätöntä. Jossa jokainen valinta muokkaa kaikkeutta, samalla jokainen voisi olla olemattakin. Sekaisin ja ymmällään. Mikä on tämä elämä ja miten sitä eletään? Yritys olla näkyy, ei oleminen. Onko ihmisyys niin helppoa, että voimme sanoa, että me […]

Haluaisin kysyä joltain buddhalaiselta munkilta, mitä hän tuntee. Kärsiikö hän enää koskaan? Tunteeko hän liioin iloa kuin suruakaan, onko kaikki tasaista? En taida uskoa siihen. Jos kuvittelisin elämän olevan pelkästään tasaista tai pelkästään iloa, en haluaisi sellaista elämää. Suurimmat oivallukset kun syntyvät kärsimyksestä, ymmärrän, ja asetan kahvikupin huulilleni. Katselen ihmisiä, jotka menevät ja tulevat, tavanomaista […]

Siinä hetkessä sen tajusin. Olin ostanut mitä herkullisimman omenabritakakun. Taivaallisimman, mitä olen koskaan syönyt. Kannan sen ja kahvini lähelle ikkunapaikkaa, kaivan kirjan esiin. Hälinää. Ahdistun hälinästä. Mielessäni kaikkien katseet ovat minussa, kuulen alistavia sanoja. Niiden painosta rullaudun pienen pieneksi mytyksi, katoan pöydän alle. Älkää katsoko mua, huudan niin lujaa kuin pystyn, katsomatta, katsovatko edes. Ei […]

Kuin se olisi salaisuus, jota kaikki eivät tiedä, mutustelen sanoja suussani, luettuani somessa puhetta yksin tekemisen taidosta. Eivätkä tiedäkään. Monet meistä eivät osaa olla yksin, sillä sielun turvattomuus on liian kipeä kannettavaksi, sitä kantamaan haetaan toista ihmistä. Siinä onkin kaiken nurinkurisuus. Ainut turva todellisuudessa voi elää vain sinussa. Kun mä katselen laskevaa aurinkoa, patikoin päähiessä […]

Luovuin viimein sinisistä farkuistani. Asia kun on puhdasta matematiikkaa: vuodesta pidän kokomustaa asukokonaisuutta jotakuinkin 360 päivää, 5 päivää sitten hiukan jotain muuta. Ei siksi, ettenkö voisi pukeutua mihinkään muuhun, en vain halua. Haluaisin haluta. Mutta jos olen rehellinen itselleni, en. Siksi kun mä mielessäni mietin, että oispa kiva joku valkoinen mekko, alan samalla jalostaa ajatusta: […]

Kylläpäs se oli jo syksyinen ilma. Sai nakata villatakin niskaan, hanskatkin olisivat tulleet tarpeeseen. Jos et jo tiedä, en kuitenkaan kuulu ihmisiin jotka elää vain kesää varten, vaan rakastan kaikkia vuodenaikoja. Kesän lyhyys yllättää silti, aina, aloittaa sen viettämisen kuinka tietoisesti ja aikaisin tahansa. Haen take away kahvin, kävelen puiston läpi uimaan. Tällä viikolla tapahtui […]

Ostin pienen pienen muistivihon. Tai kolme, kun ne kolmen kappaleina myytiin. Halusin nähdä itseni mieluummin kynän kanssa kirjoittelemassa mieleeni juolahtaneita ajatuksia, puistossa, kahvilassa, missä tahansa. Pienen pieni sen piti olla siksi, että se mahtuisi mukaan minne vaan. Ylipäätänsä tällä hetkellä haluan hiukan edelleen vähentää teknologian merkitystä elämässäni. Viime aikoina kun ig on saanut liikaa tilaa, […]

Koska et muista kuka olet kesäisin: ensinnäkin Seelari on place to be. Pyöräile siis Seelariin ja ota lasi valkoviiniä. You, yourself and you. Sitä ennen tee croissanttia brie juustolla pakettiin, ota mehulle viinilasi ja syö aamupalaa puistossa. Ja edes kerran juhli läpi yön, etsi jatkot, ui nakkena, syö aamupalaa hotellissa ja kävele aamuysiltä kotiin. Unohtamatta […]

Kiinnostuin minimalismista muistaakseni vuonna 2018. Tämän jälkeisenä noin seitsemänä vuonna olen tehnyt monia muutoksia elämässäni, joiden kaikkien pohja-ajatuksena on ollut halu voida paremmin. Ensin etsin elämälleni merkityksen ja tarkoituksen. Aloin toteuttamaan unelmiani, kiinnitin huomiota sosiaalisten suhteitteni laatuun, tasapainotin työn ja vapaa-ajan suhdetta palkattomilla ja osa-aikaisuuksilla. Ymmärsin myös oman erillisyyteni jossa nautin yksinolosta, ajoin nopeat dopamiinit […]