Mutta miten voi olla, ettei muita kiinnosta katsoa auringonlaskuja ja istuskella puistossa. Olen miettinyt, enkä ymmärrä. Tänään, tässä, kahvihuoneessa katson toisen ihmisen ilmentymää, joka on hyvin erilainen kuin minun. Hänkin on kasvanut ja kehittynyt, kohdattuaan elämässään tragedian, hyvin eri suuntaan vain. Ja ymmärränkin: olemme jatkuvasti muovautuvaa muovailuvahaa, emmekä voi koskaan kasvaa samanlaisiksi. Jokaisella on omat […]

Mutta ei kaikilla ole samanlaiset mahdollisuudet. Olen aina halunnut huutaa, mutten kuitenkaan oikein osannut. En ole taloustieteilijä, enkä kai muutenkaan tarpeeksi viisas. Oikea kysymys lopulta on, kuka ymmärtää. Lähinnä vastaus mihin tahansa kysymykseen riippuu siitä keneltä kysyy. Elämä on pitkälti kilpailua, kenen ääni saadaan kuuluville, ei kenen ääni on oikeassa. Kaikki tietävät, vaikka kukaan ei […]

Kymmenes elokuuta, ensimmäinen ilta, kun vedän villapaidan ylleni. Ja fleecen. En halua palella, kun lähden katsomaan luontoa ilta kymmenen aikaan. Kuulen musiikkia. Ei sellaista jytää, vaan sellaista, jonka aikana katseet kohtaa lattian poikki ja rakastutaan. Näen vanhan rakennuksen sisään. On pimeää, kynttilöitä. Häät? Sydän jyskyttää, herkistyn. Jotkut ovat onnellisia, juuri nyt, täydestä sydämestä. Suljen silmät. […]

Kun päässä syrrää ja hyrrää ja alkaa ahdistaa, totean: mutta muista, kuka sä haluat olla. Identiteettimme muodostuu muita peilaamalla. Kun erilaisia mahdollisuuksia lävähtää vähän väliä kasvoille, on hetkittäin hankalaa muistaa, kuka itse olikaan. Monia asioita voi ihailla, niiden silti olematta itseä. Se että jotain asiaa ihailee, voi olla sen itsensä vuoksi, ei siksi, että saisi […]

Sateella puisto näyttää jotenkin trooppiselta paratiisilta. Ehkä se on sitä, että kasvit nauttii ja uskaltaa näyttää sen myös. Mä kävelen samoja reittejä varjoni kanssa kuin aina ennenkin, mutta todeten kulma toisensa perään, ettei täällä ennen tältä ole näyttänyt, yhtä hyvältä. Ne iloitsee, tiedän. Tanssivat niin että sielussa värisee, sydän jyskyttää ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. […]

Vaikka meitä ympäröikin nopean mielihyvän normi, normi ei aina tarkoita sitä, että ihminen olisi sen viisaudessaan valinnut, vaan ehkäpä jopa ennen kaikkea tyhmyydellään. Viisaudessaan hän olisi jättänyt karkit ja televisiot alun alkaenkin keksimättä. Olen itse ollut joskus se ihminen, joka ei ymmärrä miten joku voi kehottaa syömään hedelmiä karkinnälkään, joka kykeni rentoutumaan vain television kautta […]

Kaksi viikkoa aikaa jäljessä. Tajusin. Mun arki on kahden viikon edestä liian nopeaa ja kuormittavaa, mulla menee kaksi viikkoa saada siitä kiinni. Siis kaksi loma viikkoa. Kolmantena viikkona tuntee, kuinka keho ja mieli ovat palautuneet, luovuus alkaa jälleen näkyä, tuntuu että inspiroidun vain kun astun ovesta ulos. Olo on kepeä, rinnassa pörheltää perhoset ja hymyilyttää. […]

Kävin joskus vuosi sitten ensimmäisillä tinder treffeillä. Kaveri oli juuri lähdössä pitemmälle matkalle ja tokaisi, että eroon pitäisi päästä ruokapöydästä, sängystä ja pyykinpesukoneesta. ”Mulla onkin vaan yksi noista”, naurahdin. Ei olisi ihan ensimmäisenä tullut ehkä pyykinpesukone mieleen. Mua on aina kiinnostanut äärimmäinen yksinkertaisuus. Tai aina ja aina, sen jälkeen, kuin luin Fumio Sasakin kirjan Goodbye, […]

Viime aikoina, elämässä on mennyt kaikki hyvin. Ei ole ollut mitään hätää, oon ollut tasapainossa ja nauttinut jokaisesta päivästä. Kesä alkoi vapusta, ja jo ennen toukokuun loppua nenänpää on niin ruskea, ettei kesäauringolle sitä paljoa tarvitse näytellä. Hyvä vaan, en nauti paahteesta ja hakeudun mielelläni loppukesän varjoon. Ihan yleisesti ajatellen omaan elämääni ei kuulu se, […]

Kun kävelen läheiseen puistoon, ajattelen: ota oppia vanhuksista. Sen haluaisin kertoa, jollekulle ja kaikille. Vanhukset ovat jo kulkeneet elämänsä läpi, heillä on se oppi, mitä minä ehkä vielä vasta opettelen. Heistä löytyy viisaus, joka on jo olemassa, joka on ollut aina olemassa. Täällä, tänään, tuo viisaus on: ei ole kiire minnekään. Istutaan tässä hetki ja […]