Asuntoni ei jätä kellekään epäselväksi, että olen minimalisti. Futonit lattian nurkassa, kaikenlaisten pöytien asemaa toimittavat sohvapöydät, muutama kasvi ja lattiatyyny. Siitä on tämä koti tehty. Ei verhoja, ei erillistä ruokapöytää, teeveetä, sohvaa, sänkyä, lipastoa, nojatuolia tai hyllyä. Ei mikroa, ei imuria, vain kiinteänä mukana tullut astianpesukone, joka ei ole käytössä. Koska en tarvitse niitä. Moni […]

Oon aina katsonut itseäni muiden silmin ja miettinyt, miltä mahdan näyttää. Vialliselta, usein kuulen äänettömästi sanottavan, sormella osoiteltavan (ollen siis vain täysin päänsisäistä humpuukiani). Mun on yleensä ottaen hankalaa muodostaa kestäviä ihmissuhteita ja musta tuntuu, ettei mua kohdata samoilla tavoin kuin muita ihmisiä. Kuin katsoisin vierestä, kuinka sama ihminen lähestyy ilolla jotakuta toista, mistä itse […]

Mä haaveilen mummokavereista. Käyn suurin piirtein kerran tai pari viikossa uimassa hallilla aamuisin ja musta ois tavattoman ihanaa, jos siellä olis aina samat vanhat viisaat paikalla ja me vaihdettais kuulumisia. Joskus ne haluais naittaa mua lapsen lapsille, joskus menisin auttamaan niitä verhojen vaihdossa. Tai samaa vois soveltaa vaikka viinipaikan työntekijäänkin. Kävisin epäsäännöllisen säännöllisesti lasillisilla, vaihtamassa kuulumisia, […]

Kun mä katson tätä seinää, mä oon jopa hämilläni, että minäkö se oon. Se jossa Berliini muutti kaiken, joka ajoi lähes ajotaidottomana yksin Färsaarilla, asui hetken ukrainalaisten pakolaisten kanssa, juhli kattoterassilla Sydneyn oopperatalon kupeessa uutta vuotta, asui muutaman kuukauden autossa ja häkeltyi hengitys salpautuen Hakonen onsenin kauneudesta. Joka teki kaiken tämän. Kuka se oli? Kun […]

Palautuminen ei ole pelkkää lepoa. Palautuminen on myös aktiivista palautumista. Ajattelen, istuessani illalla kello kymmenen tienoilla puistossa. Ihan sama kuinka paljon saan unta, jos mun sielua ei ravita, ei unikaan tee kylläiseksi. Vaikka asiat olis paperilla täydellisesti kohdillaan, mutta merkityksellisyys puuttuu, sydän huutaa. Siinä yksi liian vähän nukuttu tuntikaan ei tunnu missään, onkin enää vain […]

Joku päivä mä tuun soittaan tätä jollekin ylpeänä omanani, vaikka se onkin sun. Sun jälki muhun. Aattelen tätä, kuunnellessani sitä. Sitä minkä tajusin tekevän ihmisyydestä ja elämästä ihan helvetin kaunista. Ettei ole mitään mua,  on vaan jälkiä muista ihmisistä. Että oon vaan summaatio, kaikista niistä, jotka oon elämäni aikana kohdannut. Pelkkä heijastus eletystä elämästä, kokoelma […]

Kuinka paljon kaiken tämän näkeminen tuokaan mulle iloa, mietin eräänä päivänä, katsellessani futon kotiani. Samoin ajattelen maihareistani. Vyölaukusta. Ikävöin ausseissa ollessani jopa niin paljon villakangastakkia, että vaikka toukokuu lämpeni nopeaa, mun oli pakko vääntäytyä se yllä torille edes pari kertaa. Kaiken tämän lisäksi olen höpertynyt siinä määrin, että sain itseni kiinni puhumasta peikonlehdelle. Tää ajatus […]

Istun ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen yksin kahvilassa. Kattelemassa sitä ihmisvirtaa, puhumassa omalle merkityksettömyydelleni. Hetken jo luulin, että kasvettiin erilleen. Viime kuukaudet oon priorisoinut täysin sosiaalisen elämän. Oon mennyt, tullut, tehnyt  ja nähnyt, ihan kaaosmaisessa tahdissa. Nyt mä huomaan, että kaipaan hiljentymistä ihan törkeästi, ettei se osa musta ookaan minnekään kadonnut, ollut hiukan tauolla vaan. Pitkin […]

Kun mä havahduin, ettei mun haaveminä ookkaan se, joka ajeli katumaasturilla, pahvimukikahvi toisessa, puhelin toisessa kädessä ja michael korsin laukku kainalossa, aloin ajatella, ettei koko haaveminä oo tottakaan. Samalla kerralla lyttäsin parhaan version ja fomonkin kokonaan. Se oli oikeastaan sitä aikaa, kun musta tuntui, että koko mun ympäristö kehotti tekemään niin. Opettelemaan sietämään. Ja nyt […]

Kun olin pyöräillyt tovin ja mulle tuli nälkä, päätin lähteä lohisopalle torille. Lohisopan päälle astelin vielä 10 metrin päähän kermavaahdolla kuorrutetulle pannukakulle ja kahville. Tuossa jälkimmäisessä paikassa, upean keväisen auringon paahtaessa kasvoilleni, hymyilin. Kuinka onnellinen olenkaan. Kuinka onnellinen olenkaan siitä, että oon rakastunut arkeen. Oon onnellinen siitä siksi, että elämä on arkea. Toisin sanoen, rakastan […]