Tag: hidastaminen

Kiinnostuin minimalismista muistaakseni vuonna 2018. Tämän jälkeisenä noin seitsemänä vuonna olen tehnyt monia muutoksia elämässäni, joiden kaikkien pohja-ajatuksena on ollut halu voida paremmin. Ensin etsin elämälleni merkityksen ja tarkoituksen. Aloin toteuttamaan unelmiani, kiinnitin huomiota sosiaalisten suhteitteni laatuun, tasapainotin työn ja vapaa-ajan suhdetta palkattomilla ja osa-aikaisuuksilla. Ymmärsin myös oman erillisyyteni jossa nautin yksinolosta, ajoin nopeat dopamiinit […]

Laitan pianomusiikin korvista ja istuudun kirjaston ikkunapaikalle tyhjän näytön ääreen. Tätä sä rakastat, myhäilen, hän, jota en ole hetkeen nähnyt. Jonkun mielestä on kalsea huhtikuu, musta sä oot kaunis. Pilvisenä ja harmaanakin. Joku seisoo yksin bussipysäkillä, sivummalla vanhus matkaa kävelykeppiinsä nojaten. Tuo rakennuskin. Tämä hetki on kaunis. Hetki on aina kaunis. Virheetön. Kaunis on myös […]

Luoja kun vois vaan tehdä vähemmän töitä, oon miettinyt koko kevään. Anna mun vaan herää, hakee marketista malteserseja, istua syömään niitä tähän puistonpenkille. Huhtikuussa, uskomatonta. Tänä vuonna rakastuin kevääseen. Ei ole mitään parempaa kuin hautautua villatakkiin, juoda termarista teetä ja antaa auringon, vaikkakin vielä viileän, lämmittää. Ilmassa tuoksuu odotus. Toivo. Sellainen kutkuttava jännitys. Siinä, ajattelen: mitään muuta […]

Sain viimeksi seuraavanlaisen kommentin: Mietit ja analysoit paljon minimalismia, kohtuullisuutta, materialismia, sekä erilaisia elämäntapavalintoja. Mikä on mielestäsi pohjimmainen vaikute tai juurisyy näille valinnoille? Miksi juuri musta tuli minimalisti, olen jo aiemmin kysellyt, ymmärtämättä. Mulle valinta on kuitenkin päivänselvä, jolloin on hankalaa samaistua, miksi elämäntyyli silti on marginaali-ilmiö, vaikka on yleisesti tunnettu tosi asia, että kulutusyhteiskunnan vauhti alkaa […]

Vietin tammikuun ensimmäiset kolme viikkoa lomaillen. En lähtenyt Vietnamiin, enkä edes Kilpisjärvelle, sillä joku on keksinyt että edes takaisesta bussilipusta on ihan ok pyytää lähes 250 euroa. Sen sijaan siis luin. Ja luin. Ja luin. Niin – ja luin. Välissä kävin avannossa ja kahvilassa ja tatuoinpa pari tekstiäkin kehooni, sitten taas luin. Kun toisen viikon […]

Musta tuntuu, että taidan aika monesti sanoa ymmärtäneeni tärkeimmän jutun elämässä (ehkä siks että jokainen oivallus tuntuu yhtä upealta), mutta nyt musta oikeesti tuntuu, että oon. Se menee näin: Se mikä ihmiset on erottanut eläimistä on tietoisuus ja jos sä haluat mahdollisimman hyvin toteuttaa tuota tarkoitusta, on se itse asiassa itsensä unohtaminen ja asioille herääminen. […]

Edes siihen työihmisyyteen. (Muuta kuin ohimenevänä olotilana.) Ajattelen kaksi viikkoa sen jälkeen kun oon noudattanut glukoosikumouksen oppeja. Väsymykselle on aina olemassa jokin syy. Tuo syy löytyy tutkimalla elämänhallintaasi ja kehoasi. Joko et hallitse sitä, tai pinnan alla piilee jokin asia, kuten sairaus tai puutostila, joka vaatii korjausliikettä. Näistä ensinnä mainittuun voit itse vaikuttaa. Emme tiedä […]

Mietin, että jos Thoreau jo 1800-luvulla päätti muuttaa metsään, koska piti yhteiskuntaa henkisesti köyhänä ja materialistisena… mitä me tänä päivänä ollaan? Samalla ymmärrän: maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, nyt ja aina. Ja vaikka musta tuntuukin hullulta, miten kukaan voi katsoa elämää mitenkään muuten kuin näin, niin se vain on. Kaikki eivät näe sitä samoilla tavoin, […]

Sisko laittoi viestiä, seitsemän vuotta sitten he palasivat. Minä siis ensimmäiseltä pitkältä reissultani. Seitsemän vuotta, ja senkin jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Muutto, minimalismi, kirjoittaminen, ero, Berliini, paluu Australiaan, juoksukunto, tatuoinnit, parhaimmat ystäväni, omannäköinen koti ja elämä. Rauha. Aika helkkarin paljon etten sanoisi. Ja kaikesta olen kiitollinen. Rauhan ollessa noista se tärkein, joskin jokainen […]

”Sama henkilö voi alitajuisesti harmitella sitä, että hiljaisuuden harjoittamisesta puuttuu dramatiikka. Jos lentää vaikkapa Goalle kuukauden retriittiin, siitä riittää jo kertomista, mutta jos hiljentyy olohuoneen sohvalla aamuhämärissä kynttilän valossa, ei tule mieleen somettaa tapauksesta. Liian arkista, liian tavallista – ”. Maija-Riitta Ollila: Kohti omaa voimaa Huomasin ajattelevani samaa, kun mietin parin-kolmen viikon lomaani tammikuussa. Helposti […]