Tag: hidastaminen

Luulin, että jaksamiseni olisi parempaa. Luulin, että musta ois mukavaa palata töihin. Toisaalta luulen, että tarvitaan vaan aikaa tottua taas rutiineihin. Tai että, taidan vain yrittää uskotella itselleni niin. Arvelin joskus, että yritän vain havitella jotakin suurta tunteakseni onnellisuutta, enkä ajatellut sen olevan tervettä. Nyt mä ymmärrän, etten tarvitse muuta kuin sen, että mä näen […]

Muista, että muutos – niin kuin elämä yleensä – on matka. Puhutaan taas niistä ällöttävistä kliseistä, jotka on totta. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Itsekin olen taivaltanut minimalismin parissa jo jotakuinkin kolme vuotta, mutta silti riittää taivallettavaa. Asioita, joita kohti kulkea, jotka ottaa osaksi minutta, parempaa minuutta. Se on sitä kehitystä, kasvua, siten myös merkityksellisyyttä. […]

Imuri tv punainen liha hiusten värjäys verhot sohva sänky astianpesukone ja nyt uusimpana mikro. Kaikki sellaisia asioita, mitä ilman luulin vielä viisi vuotta sitten, etten mitenkään voisi elää. Ja nyt vain elän. Jopa tyytyväisenä. Tai ei vaan tyytyväisenä vaan onnellisena. Ehkä siis todeten vielä sen itsestäänselvyyden: onnellisuus ei liity millään tavalla tavaroihin. Imurin korvaan lattian […]

Mitä mä haluan tänään tehdä? Viimeaikoina oon joutunut pysähtymään useasti tän kysymyksen ääreen. Kun kaikki on jo nähty ja tehty ja siis… kun ei oo mitään tavoiteltavaa. Mitään saavutettavaa. On vaan. Mitä sitä silloin haluaa tehdä? Usein tuntuukin hetken vähän tyhjältä. Merkityksettömältä. Ei ole mitään minne suunnata, siis siten, että tuon teen ja sitten tunnen […]

Mun on pitänyt aina käydä ulkomailta hakemassa oppeja omaan elämään. Kuten. Auringonlaskuja ei tarvitse lähteä katsomaan ulkomaille. Afterworkeja voi juoda kotonakin. Puistoon voi mennä hengaamaan, vaikka joka päivä, miksei vaikka villakangastakkiin pukeutuneena. Jotenkin siellä tavallisessa arjessa sitä ajattelee aina sitä erilaista elämää, mitä eläisi jossakin muualla. Että jossakin muualla olisi suorastaan eri ihminen. Mutta ei […]

Vähemmän huonekaluja = enemmän vapaata tilaa Vähemmän tavaraa = enemmän rauhaa Vähemmän epäjärjestystä = enemmän selkeyttä Vähemmän vaihtoehtoja = helpompia valintoja Vähemmän määrää = enemmän laatua Vähemmän kulutusta = enemmän rahaa Vähemmän jätettä = tyytyväisempi planeetta Vähemmän ruutu-aikaa = enemmän elämää Vähemmän tehtävää = enemmän omaa-aikaa Vähemmän kiirettä = enemmän läsnäoloa Vähemmän stressiä = enemmän […]

Taisin saada uuden opin matkalleni, merkityksettömyyden. Oman merkityksettömyyteni. Olen mä sitä ennenkin miettinyt ja sitä ymmärtänyt, mutta nyt saan miettiä ja ymmärtää vielä enemmän. Opittuani ja voitettuani sen viimeisimmän, pelon. Elämän the juttu on merkityksellisyys. Siihen kaikki tähtää. Että oma elämä olisi merkityksellistä. Tiedostaen elämän ainutlaatuisuuden, että joskus tuo aika päättyy ja tuo aika halutaan […]

Vapaampi elämä tarkoittaa hyvin pitkälle mielemme vapautta. Vapauden löytyen siis sieltä, mistä löytää itse itseään vangitsemasta. Ajatuksesta. Vangiten itsensä omaan mahdottomuuteensa sekä sen myötä kaikkeen negatiivisuuteen. Negatiivisuus aiheuttaa aina voimakkaamman tunnereaktion kuin positiivinen, se jättää toisen jalkoihinsa. Pelon voittaen toivon. Alun alkaen vapaamman elämän avainasemassa onkin mielen selkeys. Mielen selkeys, jonka voi saavuttaa päästämällä irti. […]

Jotenkin mä herään vaan niin väristen hetkeen, keskellä kaikkea sitä matkustamiseen liittyvää koneistoa. Osana näytelmää, tarkkaillen lavasteita, pysähtyneenä: kuvaamista, kasvoja, hymyjä, reppureissaajia, matkamuistomyymälöitä, hotelleja, aamupaloja. Etsiäkseen sitä merkitystä. Että sä olet se päivän ties kuin mones sadas, kuukauden kuin mones tuhannes, vuoden kuin mones kymmenes tuhannes, joka kuulee sen torvisoiton pitkin kuninkaanjärven kallioita. Silloin koko […]

Tänään mä en tarvi mitään muuta kuin tämän, opetan itseäni. Opetan itseäni kuuntelemaan sitä pitäisi ääntä. Joka ensin kysyy: pitäisikö kävellä eteenpäin, nähdä se jää-jokin-juttu. Sen jälkeen se lisää: vai pitäisikö kävellä taaksepäin ja syödä jo jotain kahvilasta. Lopussa se miettiikään enää: pitäiskö vaan olla tässä? Kaivan repustani muffinin. Ja jään miettimään pysähtymistä. Kuinka me tarvitaan […]