Tag: onnellisuus

Kun mun ystävä totesi ”sä haluat elää sellaista eurooppalaista elämää”, mulle nousi hymy kasvoille. Niin tosiaan, niin mä taidan halutakin. Saaden jonkinlaisen nimen sille haahuilulle mistä mä tykkään. Oikeastaan se kuvastaa melko hyvin sitä mun käsitystä hyvästä arjesta juuri nyt. Nauttien siitä, että toisella puolen tietä on oma kantis sekä kaupungin isoin puisto, mutta ettei […]

Hyvästelin vanhan egoni lopullisesti muutama viikko sitten. Tavallaan haluaisin hurraa huutaa, että no nyt ollaan vapaita kaikesta tästä ja ihan itse. Kunnes tajuan, että niin, no, mullahan on vaan uus ego. Ehkä tää on vaan sitä, mitä mun tietoisuus ei ole vielä onnistunut käsittelemään. Kovasti se koittaa raksuttaa, mutta edessä tuntuu olevan tulppa. Jotenkin hyppy […]

Luulin, että jaksamiseni olisi parempaa. Luulin, että musta ois mukavaa palata töihin. Toisaalta luulen, että tarvitaan vaan aikaa tottua taas rutiineihin. Tai että, taidan vain yrittää uskotella itselleni niin. Arvelin joskus, että yritän vain havitella jotakin suurta tunteakseni onnellisuutta, enkä ajatellut sen olevan tervettä. Nyt mä ymmärrän, etten tarvitse muuta kuin sen, että mä näen […]

Mietin, mitä ohitse kulkevat ihmiset miettivät. Jos he vaan tietäisivät että ei, minä en pakottanut tähän ketään vaan joku voisi sanoa jopa toisinpäin. Jos tuo kuusivuotias olisikin se kaiken esimerkki. Aika vaikuttava esimerkki olisikin. Berliiniläinen kuusivuotias, joka haluaa lauantai-iltana kerätä roskia kadulta. Ja minä tunsin ylpeyttä. Yllätystäkin, kuinka mukavaa se itse asiassa olikaan. Muutos on […]

Jokunen vuosi sitten oli kova juttu puhua fomosta. Ja mulla on jäänyt tuosta ajasta fiilis siitä, kuinka sitä pitäisi opetella sietämään. Että se näkökulma oli ennemminkin syyttävässä, että no kun se instagram ja ko ne muut. Yks päivä mulla tuli mieleen, mutta ehkä jos fomo onkin totta. Että ei ne muut vaan itse. Ettei itse […]

Muista, että muutos – niin kuin elämä yleensä – on matka. Puhutaan taas niistä ällöttävistä kliseistä, jotka on totta. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Itsekin olen taivaltanut minimalismin parissa jo jotakuinkin kolme vuotta, mutta silti riittää taivallettavaa. Asioita, joita kohti kulkea, jotka ottaa osaksi minutta, parempaa minuutta. Se on sitä kehitystä, kasvua, siten myös merkityksellisyyttä. […]

Oon muutaman kerran uudessa kodissani herännyt miettimään sitä, että mitä jos mua joku päivä kaduttaa? Että kun oon menossa sinne päätyyn ja raivaamassa kotiani melko askeettiseksi, mitä jos se olikin virhe? Ettei mulla olekaan silloin sitä sohvaa ja sänkyä tukena, kun se tunne herää. Samaan hetkeen mä tiedostan silti ymmärtäen, että miksi mä laittaisin kotiini […]

Olen kiitollinen hostperheestäni. Parempaa en olisi voinut toivoa. Koko elämäntyyli, koko talo vastasi sellaista unelmaa, johon oli ihana päästä hetkeksi mukaan. Ja sain tutustua siihen yhteen berliiniläiseen taiteilijaan. Perheen äiti oli ammatiltaan jotakin lavastajan tyyppistä elokuvamaailmassa (ei, ei mikään oscar tason kuitenkaan, vaan sellaista sopivan pientuotantoa ollakseen vieläkin enemmän chic.) Sekä myös siihen toiseen, 6-vuotiaaseen […]

Mitä tämän päivän länsimainen ihminen eniten tässä maailmassa halajaa on vapaus. Vapautta toteuttaa itseään, eläen yhteydessä itseensä,  eläen siten sitä omannäköistä elämää, tuntien lopulta merkitystä. Tuota vapautta kohtaan nousee kuitenkin pelko. Pelko muiden ajatuksista ja odotuksista, omasta roolista heimossa ja sen riskeeraamisesta. Asettaen itselleen kahleet. Unohtaen etsiä itseään itsestään, etsien sitä muista, muttei itseään voi […]

Ehkä parhaimpia juttuja prahalaisen kanssa on aina se, että kun me nähdään, me päädytään ylistämään elämää. Jossa jompi kumpi aloittaa ”hitsi kun mä oon niin onnellinen juuri nyt” ja toinen jatkaa  ”vitsi kuinka upea Berliini onkaan.” Mä tunnen onnellisuutta joka toinen päivä. Siis kuvainnollisesti. En nyt ihan joka päivä kuitenkaan leiju pää pilvissä, sillä kaikessa […]